Koulu on nyt alkanut. Olen jopa saanut kirjauduttua sisälle yliopistoon ja olen virallisesti opiskelija Gandian yliopistossa. Hieno homma.

Täällä tehdään valmiit lukujärjestykset joka vuosikurssille, joka on varmaan ihan kiva paikallisille opiskelijoille, mutta mun koulupäivät tämä järjestely muokkaa melko mielenkiintoisiksi. Vaihtarit voi ottaa kurssinsa ihan mistä lystää ja mun viikko koostuu aamutunneista ja iltatunneista kun normaalisti se olisi joko tai... Tortaisin mulla on matematiikkaa kasista kymppiin ja seuraava luento on ilta seiskasta ysiin. No,onpa ainakin aikaa nukkua kunnon siestat, tai mennä rannalle.

Osallistuin eilen englannin kurssille joka pitäis olla ammattisanastoa ja muuta yrityksiin liittyvää hässäkkää. Meitä oli kuusi, kolme erasmusta ja kolme espanjalaista. Nostettiin erasmusten kanssa kurssin tasoa niin ettei espanjalaiset katso kovin hyvällä. Ne joko murtaa meidän polvilumpiot, tai jättäytyy itse pois. Katsotaan mitä tapahtuu... No pöh, mitäs duppaa kaikki tv-ohjelmansa ja leffansa, onhan sitä hirmu paljon vaikeampaa silloin oppia muita kieliä!

Täällä on jännä systeemi noiden kurssien kanssa. Oon nyt käynyt kolmella kurssilla ja kahdesta niistä osallistujamäärä on alle seitsemän. Ecosystems and biodiversity- kurssilla meitä oli kolme. Ei olisi mahdollista Helsingissä, loppuisi äkkiä rahoitus.

Hmm... taidanpa lähteä rannalle, täällä on vieläkin reippaasti päälle 30 astetta lämpöä. Ensimmäinen luento on seitsemältä. Rankkaa on =)
Vaikka on ehkä jo vähän ikävä kunnollista syksyä...

(Meidän koulun ulkokäytävillä juoksentelee kissanpentuja!)

Kun lähdin espanjaan, olin varautunut että kaikkien asioiden hoitaminen ruokakaupassa käymisestä sähkösopiuksen tekemiseen asti olisi todella hankalaa. Olin ihan varma että espanjalainen mentaliteetti ja ajantaju olisi suoralla törmäyskurssilla omien ajattelu- ja toimintamallieni kanssa, mutta tähän asti oon päässyt yllättävän helpolla. Se riemu ei kuitenkaan kauaa kestänyt... Olen päässyt vihdoinkin kärvistelemään paikallisen byrokratian rattaisiin!

Yritin eilen kirjautua koululle sisään että saisin opiskelijakortin ja tunnukset nettiin ym. mutta tämähän ei ollutkaan niin yksinkertaista. Jostain hyvästä syystä mun tiedoissa lukee että opiskelen jonkin sortin agroinsinööriksi valenciassa, enkä ympäristöhommia Gandiassa. Nyt international office täältä yrittää saada jonkun kiinni valencian päässä, että siirtäis mun kirjat tänne, mutta se ei täällä käykään ihan iltapäivässä. Kaikki muut pääsee jo iloisesti ilmoittautumaan kursseillensa, mutta siinä vaiheessa kun mä saan tunnukset, kaikki suosituimmat kurssit on täynnä.
Aion kyllä haistattaa marjat ja mennä niille kursseille kuitenkin. Tai sitten vaihdan urasuuntausta ja lähden Valenciaan opiskelemaan traktoreita ja lehmänlounaslaitteita..
Laskeskelin että olen nyt kahden päivän aikana käyttänyt 7 tuntia pelkkään odotteluun että joku kertois mulle missä mennään! Hermostuttaa.

Tosin mulla on asiat vielä ihan mallillaan, kun oon saanut jo asunnon. Olen hieman vässykkä, kun jäin asumaan tähän samaiseen hotelliin missä asuin kielikurssin aikanakin... Mutta kun on seurannut kaikkien niiden sankareiden toimintaa jotka yrittää etsiä täydellistä, ilmaista asuntoa, jonka voisi jakaa espanjalaisen jorgoksen kanssa, ei kateeksi käy. Osa porukasta asuu nyt toisten nurkissa, kun asuntoa ei ole löytynyt ajoissa ja toiset on pikkuhiljaa alkanut innostua ajatuksesta jäädä tähän hotelliin jonkun toisen erasmus-tyypin kanssa. Ymärrän kyllä että olisi huomattavasti fiksumpaa asua espanjankielisen kanssa, jolloin kieli tarttuis nopeammin. Mutta ollaan sitten aktiivisempia muilla saroilla! Joopos joo... Ajattelin osallistua step-tunnille tänään. Aktiivisella aerobic-taustalla sehän luonnistuu tietenkin loistavasti! Vai mitä Heidi ja Annis ;)

Pullat onnistu muuten loistavasti. Meni kuin kuumille kiville.
Kohotettiin taikinaa Suomen olosuhteisiin sopiva tunti, jolloin se täällä kohos suunnilleen kuusinkertaiseksi. Ens kerralla viistoista minuuttia on ihan riittävä.

Kuka löytää mut kuvasta?
Tulee kyllä ihan ikävä noita meidän rantalomia kun sata, kaikki yhtä hukassa olevia opiskelijoita hakee tukea, turvaa ja rusketusta rannalta. Nyt meitä on täällä vaan kymmenkunta ja rantakelitkin päättyy kohta. Kai. Tänään on ollu kyllä niin kuuma että me en edes viitsinyt mennä rannalle näivettymään. Oon nauttinu ilmastointilaitteen tehokkuudesta sisätiloissa ja kirjotellu sähköpostia monta tuntia.

Täällä tapahtu mielenkiintoinen lomailmiö. Ihmiset alko pariutumaan heti ensi hetkestä lähtien, mutta nyt kun koulun alku häämöttää ja osa muutti ihan oikeeseen asuntoon ja pieni kurssien valitsemisstressi painaa, niin nämä lomapariskunnat on ihan ihmeesti alkanut eroamaan. On se jännä mitä aurinko, bikinit ja sangría saa ihmisissä aikaan.

Leivo täällä nyt pullaa kun kaupasta ei saa kardemummaa. Kokeiltiin kolmesta, ei ole ikinä moisesta kuullutkaan! Päätettiin siis että korvapuustit on ihan riittävän suomalaista, ainakin suomalaisempaa kuin pizza, mitä yhdet suomitytöt tekee. Yks jätkä keittää hernesoppaa, pisteet sille.

Sain posteljoonilta toisen kännykän ja mulla on nyt molemmat päällä, vaikka suomipuhelin ei varmaan kuljekaan aina mukana. Saan viestit perille eikä tarvii pelata kahden sim-kortin kanssa jatkuvasti.

Noniin, pullataikina odottaa jatkoprosessointia. Tuoretta pullaa ja (pahaa iskukuumennettua) maitoa, hm hm hmm...

Tänään oli kielikurssin tentti. Tietysti se meni ihan loistavasti, koska onhan noita asioita jo opeteltu (ja mä oon tasoani alemmassa ryhmässä) Hedelmien nimet ja perusverbit on hallussa. No oli siinä jotain hankaliakin juttuja, ei täällä ihan tekemättä mitään ole selvinny.
Ollaan ihmetelty suomityyppien kanssa, miksi jengi on niin tohkeissaan tosta kokeesta, mutta muiden maiden yliopistot antaa niille opintopisteitä tästäkin! Ei meidän vaan, mielestäni? Helpottaisi elämää kuudella pojolla jos heltiäisi...
Oon hieman katsellut mitä kursseja täällä tarjottaisiin englanniksi, koska ihan tosi, en tiedä miten tuun selviämään espanjankielisillä tunneilla! Vaikka täällä ei onneksi oo kurssit valencianaksi niinkuin jotkut Valenciassa on. Se vasta mahdotonta olisikin.
Koitan löytää piirustus-askartelukurssin hitaasti oppiville...

Huomenna on vielä yksi kurssipäivä ja illalla taas fiestat joihin pitäisi viedä jotain oman maansa perinneruokaa. Ei muuten ihan helppo keksiä mitä vois tehdä, koska täältä ei ihan mistä marketista tahansa saakaan sellasia aineksia mistä jotain duunata. Mietittiin korvapuusteja, mut joku osas sanoa ettei ne mitään suomalaisia ole. Jeepos, ei ole helppoa. Ideoita otetaan vastaan, mutta kaikki liharuuat voi jättää kuitenkin kertomatta. Ei luonnistu karjalanpata.

On ollut todella rankka viikonloppu, täytyy sanoa. Ensin oli torstain synttärit, joita juhlittiin hillitysti ja olin nukkumassa jo neljältä, mutta perjantaina ja lauantaina oltiin katsastamassa Playa de Gandían klubiskeneä ja meni aikasempaan...
Perjantaina erasmuksien keskuudessa liikkui huhu että tehdään treffit hotellin eteen kahdelta yöllä, josta lähdetään jonnekin. Siitä sitten sadan ihmisen laumassa liikkeelle ja jotenkin kummasti kaikki seurasi lauman alfaurosta, joka oli ilmeisesti ainoa joka tiesi minne haluaa mennä. (Miten se on kotona vaikea saada neljänkin ihmisen kanssa päätettyä mihin mennään?) Päädyttiin tähän mielettömän isoon aikuisten ulkoilmahuvipuistoon, jossa oli 4 erillistä erityyppistä baaria. Ihan sairas kompleksi. House-puolella musa oli niin kovalla että piti laittaa nenäliinaa korviin että pysty olemaan sisällä ilman että pää räjähtää. Suomen terveysvirasto olisi ihmeissään. Sisään sinne olisi maksanut 8 euroa, mutta joku supliikkimies kävi sanomassa ovella että jos paikka haluaa 120 asiakasta tiloihinsa tuhlaamaan, espanjalaiset mittakaavassa alkuillasta, niin sisäänpääsymaksua ei maksa kukaan. Toivottivat tervetulleeksi.
Lauantaina käytiin jossain toisessa klubissa, johon piti jo maksaa 8 euroa sisäänkin, mutta johon sisälty 7 euron arvonen drinkki ja t-paita. Musiikista ei tän kaupungin tiskijukat tiedä yhtään mitään, mutta hyvässä seurassa lattiallakin viihtyy... tanssittiin kuuteen jonka jälkeen yöuinnille mereen, uusi t-paita toimi hyvänä pyyhkeenä.
Tänään kaikki kynnelle kykenevät raahusti rannalle, jossa leiriläiset pysty helposti valtaamaan hehtaarin hiekkaa.
Tää on kyllä yksi suuri kesäleiri. Mutta vaikka meininki onkin aika naurettavaa, niin ei tätä hupia ei kestä enää kauaa, kun kohta alkaa ankara opiskelu kielellä, jota osaa huomattavasti huonommin kuin joskus ehkä kuvitteli...
Aion muuten asua vuoden hotellissa! Gandíahan on kaupunki täynnä hotelleja ja turistien lähdettyä kolmen tähden hotellista saa asunnon tosi halvalla. Muutan saksalaisen tytön kanssa ja vuokra kaikkine päivineen on joku 200 euroa kuussa. Rannalle viis minuuttia, koluun sama, internetti, pesukone, kaksi kylpyhuonetta ammeineen ja parveke uima-altaalle päin. Näyttäähän tää aika hotellilta sisältä, eikä kovin kotoisalta... mutta kaikki on uutta ja eipä tarvii tehdä mitään kämpänhakurumbaa niinkuin nuo Valenciaan lähtijät!
Tuleepa taas juttua, taidan mennä nukkumaan...

Huomiseksi ja tiistaiksi on luvattu sadetta, mitäköhän täällä voi tehdä jos ei pääse rannalle :/

Joku syö mun ruuat täällä kämpässä. Epäilen tyttöä valkeakoskelta. Käyn ostamassa markkerin kaupasta ja tussaan joka maito- ja jogurttipurkin ettei jää epäselväksi kenen safkoja se syö!
Skippasin koulun tänään... Se on syntymäpäivälahja itselleni. Aivan taivaallista nukkua pitkään ja olla vähän aikaan ihan itsekseen. Meen kohta rannalle ja sitten taas surffamaan. Surffiprofessorit järjestää meille sangriafiestat viimeisen kurssipäivän kunniaksi. Mukavia poikia, oikein mukavia ;)

Olen aaltojen valtiatar! Meillä on neljän päivän purjelautakurssi ja oon nyt kolmantena päivänä ymmärtänyt että on parempi pysyä laudalla koska muuten saa niellä litratolkulla suolavettä ja laudalle uudestaan kiipeäminen on vittumaista. Hurjan hauskaa puuhaa, tulee ihan mieleen ne ensimmäiset kirosanapitoiset päivät kun opetteli lumilautailemaan. Polvet verillä tässäkin lajissa.
Mitäs muuta tänne... Sairaan kuuma, rusketus saadaan takaisin. Aika turistipitoinen kaupunki tämä Gandía, mutta pisin ranta mitä oon ikinä nähny, on sadan metrin päässä missä asutaan ja koulu sata toiseen suuntaan. Jään asumaan tähän.
Erasmustyyppejä täällä on nyt kaks hotellia pullollaan! Mutta suurin osa lähtee kielikurssin jälkeen Valenciaan joka on 60 kilometriä ylöspäin rantaa. Koulua on neljä tuntia päivässä. Espanjaa. Illalla aina jossain huoneessa hurjat bileet joihin mä en oo kyllä ensimmäisen viikonlopun jälkeen kyennyt osallistumaan koska oon ollu niin rikki tuosta surffaamisesta. Ens viikolla on vähemmän urheilua, sitten voi heittäytyä rappiolle.
Olen tänään taas vähän vanhempi paperilla kuin eilen! Kivat tyypit naapurista tuli viime yönä klo kakstoista tuomaan cavaa ja lahjoja ja valmissokerikakkua! Oli oikein mukavaa. Sain jääkaappimagneetin ja supermarkettiskumppalasit ja mieskuvastendarin. Söpöä, eikö!
Jees, mutta lähden nyt naapuriin syömään ja juhlistamaan merkkipäivää! Hytiskää siellä pohjolassa, mä laitan ilmastointia kovemmalle etten läkähdy!