On menny taas viikko. Nyt tosi vauhdilla. Mut mitäs sitä ois tullu tehtyä mistä vois kertoa... uutuuden tuntu on alkanu hävitä, eikä tunnu olevan mitään kummallisuuksia mistä kertoa. Kaikkeen kummaan alkaa pikkuhiljaa tottua. Olen rutinoitunut käymään koulussa ja ostamaan kotimatkalla chiapattan ja pullovettä kaupasta. Syödään, juodaan, kilpaillaan kuka urheilee eniten viikossa ja suunnitellaan reissuja muualle espanjaan. Ihan perus setti.

Tänä viikonloppuna oli taas ihan kesä. Makasin eilen kolme tuntia rannalla ja tänään neljä. Siellä viihtyy paljon pitempiä aikoja kun on lämmin, mutta ei kuitenkaan kuristavan kuuma. Rajat on saatu takaisin. Esittelen sitten jouluna teille kalpeanaamoille. Siellä on vissiin aika kylmä? Ja myrskyisää? voi voi.
Olen aika skeptinen meidänkään rantakelien pysyvyydestä. Onhan tänne jossain vaiheessa tultava kylmä, jos suunnilleen koko muu Espanja jo palelee!

Mulla oli vieraita Suuresta Maailmasta. Tiina Suomalainen Valenciasta! Oon puhunu kuin papupata koko viikonlopun, mikä on ollu yllättävän piristävää.
Vaikka englannilla pärjää yllättävän pitkälle ihan tavallisessa kanssakäymisessä, eikä sitä tarvii paljon sen enempää enää kelata, niin ei ihan oikeista asioista silti tule paljon puhuttua. Keskustelut on suurimmaksi osaksi aika pintapuolisia kun kaikkeen ei vaan ole sanoja. Tai siis sanat on mutta niitä ei osaa, tai kuulija ei niitä ymmärrä.
Oli ihana puhua Suomesta. Hehkuttaa neljää vuodenaikaa ja miettiä kaikkea mitä siellä on hyvää. Kaikki on hyvää!
Ei täällä mitään ikuisuutta ole vielä ollu, mutta ei se silti sitä estä että on välillä ikävä. Asioita ja ihmisiä.. Alan kirjottamaan listaa Suomessa ärsyttävistä asioista. Lista jääkaapin oveen, niin saa joka aamu hymyillä kuinka kiva se on että on täällä auringon ja hiekkarantojen maassa.

Tallattiin Tiinan kanssa aallonmurtajalle, kuvat on sieltä. Joku aamu yritän herätä aikasin lenkille ja nähdä auringonnousun! Tekivät sen vaan taas vähän vaikeemmaks siirtämällä kelloja...

(Sen saksalaisen pyörä pöllittiin Valenciassa kaksi viikkoa ostamisen jälkeen. Ehdotin sille että menee huvikseen sunnuntaina kattomaan jos se vaikka löytyis sieltä markkinoilta)

Vietin viikonlopun Madridissa. Vuokrattiin piskuinen fiat ja ajettiin nelisen tuntia Iberian ytimeen jossa satoi kaatamalla. Olin varustautunut shortseilla ja flip flopeilla, madrileenit oli pukeutunut karvasaappaisiin ja untuvatakkeihin ja katto mua kuin suurintakin idioottia. Höh, ei siellä ollu NIIN kylmä, vähän sateista vaan...
Kiva kaupunki, viihdyin. Hostelli oli tosi siisti, vaikka "tilapäisestä" häiriöstä johtuen suihkussa ei saanut lämmmintä vettä.

Olen alkanut huomata taantumista suomenkielessäni. Tapasin hostellissa porukan suomalaisia joiden kanssa juttelin vähän aikaan niitä näitä, mutta hirmu häiritsevää puhua kun oma kieli kuulostaa korvaan ihan älyttömän oudolta. Ja jos hetkeks huomio herpaantu, saatoin alkaa taas puhumaan englantia.
Oon aina pitänyt ihan huuhaana puheita että näin saattaa tietyn ajan kuluttua käydä... mut hankkikaa nyt ihmeessä niitä headphoneja ja skypejä niin pääsen harjottelemaan taas äidinkieltä! Kaksi kuukautta takana, kahdeksan edessä. Olen jo joutunut tarkastamaan joitain sanoja sanakirjasta...

(kuvia liian aikaiselta aamulta, piti yrittää pysyä junassa hereillä)

Olin Valenciassa viettämässä viikonloppua ja lauantaina pakotettuna hengaamaan poikaporukassa kun kaikki muut olin jossain reissussa. Katsottiin amerikkalaista jalkapalloa kolme tuntia! Ihan käsittämätön laji. Seuraavana vuorossa oli pokeri ja pojat grillas hampurilaisia parvekkeella. Porukasta kolme oli jenkkejä, selittänee illan ohjelmaa. Vietin iltaa ämpärillisen aqua de valencian vieressä ja yritin näyttää kiinnostuneelta. Pokerissa olin tietysti täysin jumbo.
No ei siellä ihan tylsää ollu. Ja myöhemmin pääsin katsastamaan taas paikallisia baareja. En vieläkään kyllä ymmärrä näiden musiikkimakua. En voi uskoa että kaikki voi kuunnella suurella intohimolla vain Shakiraa ja omituista housea.

Valenciassa on joka sunnuntaiaamu "markkinat" aamu viidestä suunnilleen seitsemään ja kaikki jotka haluaa ostaa käytetyn pyörän menee sinne suoraan baarista. Niin myös me. Käytiin syömässä aamupalaa puoli viisi yhden saksalaisen kanssa, ja suunnattiin sitten puolikuolleena väsymyksestä markkinapaikalle joka on lähinnä epämääräinen parkkipaikka keskustassa. Saksalainen oli mun polkupyöräexpertti ja siten hyvä ottaa mukaan pyöräostoksille ;)
Valenciassa on huimat luvut polkupyörävarkauksille. Niin myös Madridissa ja Barcelonassa. Huhujen mukaan pyörät, jotka näillä markkinoilla on myytävänä ei yleensä ole siellä omistajan luvalla. Valenciassa varastetut pyörät kärrätään varmaankin Barcaan ja Madridiin ja sieltä taasen tänne. Jos kysyy joltain myyjältä tiettyä pyörää, on vastaus että "joo, löytyy, pitää vain järjestää se toisesta varastosta, menee hetki".
Erasmuksia tämä ei tunnu kiinnostavan, koska pyörä on saatava ja tuolta se irtoaa halvalla.
Mulla ei ole valokuvia, koska neuvojen mukaan jätin kameran ja kännykän ja kaiken muun irtaimiston ottamatta mukaan koska halusin omistaa ne myös jatkossa.

Henning, saksalainen, löysi itselleen kivan pikku pyörän jonka pystyy kunnostamaan toimivaksi jos yhtään osaa. Mä en löytäny, koska myyjät näytti vähintäänkin epäilyttäviltä ja enkä myöskään osaa, enkä halua, uusia jarrujen piuhoja tai kiristää pinnoja. Pöh. Mutta jätinpähän myös lisäämättä pyörämafian liikevaihtoa. Tosin kaikki pyörät siellä varmasti meni jakoon, opiskelijoiden hätä ei lue lakia!
Lähdin suoraan markkinoilta kohti Gandiaa ja olin kymmeneltä aamulla kotona. En muista milloin olisin ollu enempää väsynyt. Nukuin koko päivän. Että hyödyllinen reissu ja noin... mutta, kävin kuitenkin taas lenkillä, usko pois Laura ;)

Myöhästyin koulusta kun äiti soitti lentolipuista. Ei ollu mun vika.
Mut nyt on hyvää aikaa kertoa vähän espanjalaisesta ruokakulttuurista! Ja koska on liian aikaista ja olen aamuisen tyytymätön kaikkeen, niin en aio kertoa mistään hyvistä jutuista, vaan niistä jotka rappioittaa omaa ravinnetasapainoani.

Olen syönyt suunnilleen sata bocadilloa (patonki) sen jälkeen kun saavuin tänne. Koulun kahvilasta ei saa mitään muuta suolaista, suklaalla täytetty voitaikinakäärö ei mielestäni vastaa terveellistä lounasta, joten bocadillosta on tullut osa päiväni ateriakokonaisuutta. Bocadilloissa on vain yksi ongelma. Huoletta voi unohtaa kaikki kuvitelmat tuoreilla kasviksilla täytetystä muhkeasta moniviljasämpylästä ja tyytyä joko pelkällä juustolla, pelkällä munakkaalla tai pelkällä tonnikalalla täytettyyn pullaan. Bocadillo vegetale on tonnikalaa (frutti di mare=vihannes?) ja ihan turha yrittää saada mitään muuta. Onneksi olen epäpuhdas vegetariaani ja tonnikala sinänsä ei ole ongelma... Mutta bocadillot alkaa pian olla. Jos yrittää etsiä mukavaa lounaspaikkaa niin löytää itsensä pian mutustamassa kuivaa patonginpätkää muovituolilla baarin terassilla. Tavallaan tietysti ihan hyvä että niitä saa sitten ihan mistä tahansa mihin kellon aikaa tahansa jos sellainen nälkä iskee ettei tolpillaan meinaa pysyä. Barcelonassa meinasin kyllä kokea nälkäkuoleman kun en suostunut tyytymään tähän kansallisherkkuun. Onneksi jossain vaiheessa törmättiin räkäseen falafel-puljuun... kiitos siitä.
Kaverit pitää mulle nykyään suklaata taskussa ettei tilanne pääse enää kehittymään yhtä pahaksi :B

Toinen asia mitä pidän ongelmana, on ettei täällä suurinpiirtein tunneta muuta viljaa kuin vehnä. No voi löytää jotain kokojyvä paahtoleipää, mutta, no joo...
Leipää ei voi leipoa edes itse, koska kaupastakaan ei saa muuta kuin vehnäjauhoja erivärisissä pusseissa. Enkä saa edes kaurapuuroa... itku ja hampaiden kiristys.
Kaipaan ruisleipää! Paikallinen Lidl myy jonkin sortin real-paloja, mutta ne on niin happamia että ei niitä ilolla syö.

Olen vakuuttunut että suurin koti-ikävän ja kulttuurishokin alulle panija on ruoka. Muuten menee ihan kivasti, mutta sitten alkaa kiukuttamaan kun ei löydä jotain maustetta edes kaupungin suurimmasta supermarketista!
Lähden kohta valenciaan, mutta sitä ennen aion googlettaa jos valenciassa olisi joku suomi-seura tai terveysruokamaja josta sais näitä elämää suurempia ruoka-aineita, joita arvostaa vasta kun ne menettää.

Kuva on Barcelonasta vihannesmarkkinoilta. Tuolla myyjät kiillotti joka tomaatin ja nektariinin harjoilla ja pyyhkeillä. Meidän lähikauppaan lähetetään ne jotka ei kelpaa muille ja triplataan hinta. Ihan tosi. En valehtelisi näin vakavasta asiasta!

Äiti, pistätkö postissa paketin soijarouhetta? Kilohinta taitaa nousta pariin kymppiin...

Hehheh. olen mathematicas para economía- luennolla. En ymmarra yhtaan mitaan mita hombre puhuu, mutta taa asia on kylla semmosta etta vois olla vaikka kuuro ja hyvin menis. "avaa tietokone, avaa excel, kirjoita sarja numeroita ja laske summa". Hieno homma, eikohan tasta selvita :)
Hups, nyt missasin jotain kun en seurannu... Muistatko virve kun oltiin tilastoexcelissa ja siella oli se yksi raukka vaihtari jolle opettaja sano ehka nelja sanaa englantia tunnissa. Voin aika hyvin kuvitella milta siita tuntu. Tama opettaja ei vaan osaa sanaakaan englantia ja mun ymmarrys kattaa sen nelja sanaa tunnissa. Ja meidan kirja on valencianoksi...
Hmmm. mutta palataan asiaa, yritan seurata mita taalla tapahtuu ja tai sitten alan surffaamaan huuto piste netissa :b

(Lisa turistibussissa turistina, kyllä nuo saksalaiset osaa!
Toinen kuva on hostellin aulasta, melko hieno.)

Lomailu on rankkaa, Barcelona loistava! Ihan mielettomasti tajunnan rajayttavia ravintoloita, kauppoja ja nahtavyyksia. Olen kavellyt toistasataa kilometria parin paivan aikana ja jalat sanoo sopimuksen irti.

Tanaan olin elamani ensimmaista kertaa turistibussissa kun nahtavaa oli viela hirvittavasti mutta kuntoilu jo liikaa. Ihan hauskaa, mutta niin steriilia ja helppoa! Ei paase eksymaan eika mokailemaan metron ja muiden kulkuneuvojen pariin.
Herasin tana aamuna kolmen tunnin younien jalkeen tarkoituksena menna ajoissa Picasso-museoon, kun muita ei kiinnostanu. Olin ajatellut kayda siella ennen kuin ne heraa... Kavelin kahdenkymmenen minuutin matkaa kaksi tuntia koska huono kartta ja ihmisten kyky selittaa reittia eksytti mut niin pahasti pikkukujille etten yhdessa vaiheessa uskaltanut liikkua ollenkaan, kun kaikki suunnat tuntu vievan vain kauemmaksi kohteesta. Viimein pikkuinen espanjalaispappa saattoi kadesta pitaen museolle, jossa sain huomata etta se onkin aika suosittu paikka ja jono kiersi kolmen korttelin ympari. En mennyt ollenkaan. Miro-museo sulki jo puoli kolme ja sekin siis jai nakematta... Mutta nyt mulla on hyva syys tulla uudestaan ennen joulua museoimaan ja ehkapa, ehkapa, myos jouluostoksille! (Hukkasin luottokorttini, voi olla ihan hyvakin juttu. Tili huutaa leipaa!)
Barcelona kuittaa, huomenna takaisin "kotiin"

Täällä on alkanut syksy! Yhtäkkiä lämpö tippu kymmenen astetta ja on alkanut tuulla. Yritin eilen päivällä makoilla rannalla mutta suu ja silmät täynnä hiekkaa se ei ollu enää kovin miellyttävää... Mutta ei se mitään, on paljon kivempi käydä lenkillä kun olo ei ole kuin saunassa juoksisi. positive thinking...

Espanjassa tykätään vapaapäivistä. Eilen oli "local-holiday" ainoastaan Gandiassa, ens maanantaina on toisenlainen holiday joka on vain valencialaisille ja seuraavana torstaina on espanjalaisuuden päivä. En tosin pistä pahakseni.
Lähdetään perjantaiaamuna junalla Barcelonaan ja tullaan vasta maanantai-iltana niin on vähän aikaa ihmetellä siellä. Odotan innolla! Valenciakin on ihan kiva, mutta ei siellä mitenkään hillittömästi oo nähtävää. Barcelonan pitäisi ainakin olla mielenkiintoinen!
Seuraavana viikonloppuna voidaan lähteä jo torstaina reissuun ja pitää perjantain omaa lomaa. Haluaisin lähteä etelämpään tai sitten baskimaahan. Jos näitä vapaapäiviä on ihan jatkuvasti, ehdin nähdä koko espanjan ennen joulua!

Se bändi mitä käytiin katsomassa... No, mitä mä sanoisin... Aika tavallista poprockia ja yleisö koostu lähinnä 14 vuotiaista ja niiden vanhemmista. Musiikki ei ollu kovin huonoa, mutta mä vähän kyllästyin niihin kaikkiin rockballadeihin mihin kaikki muut osas sanat ja hoilas tietysti kovasti mukana. Tän teinipopbändin jälkeen läheisellä plazalla oli joku ska-rytmiryhmä ja pääsin tanssimaan jalat rakoille ja ihan ilmaiseksi ;)

Gandian keskustassa on ollut karnevaaliviikonloppu. Sirkus saapui kaupunkiin ja mehän sitä tietysti mentiin katsomaan! Eilen illalla oli bändejä ja huvipuistolaitteita, tänään päivällä tanssiryhmiä, peilejä kaduilla joilla näki naisten hameiden alle ja lapsia hengiltä pelottelevia klovneja. (Mikä siinäkin on, että joka tapahtumaan pitää ottaa ainakin yksi puujalkapelle? Kaikki on pienenä pelännyt niitä ihan hulluna, miksi kiusata sitten omiaan?)

Huvipuistossa oli ihan uskomattomia "heitä kohdetta pallolla tai osta arpa"- kojuja joista pysty voittamaan mitä tahansa possun reidestä viherkasviin. (Otin kuvan lihatiskistä ja myyjä yritti saada maksua kuvasta.)
Karnevaali jatkuu vielä tiistaihin asti ja huomenna mennään katsomaan espanjalaista poikabändiä, Canto De Locoa! Soittavat kuulemma poprockpunkska-musiikkia. Kerron myöhemmin mitä se oli. Mutta kertoman mukaan kovin suosittuja täällä päin.