Pidin tänään esitelmän suomen soista meidän neljän hengen biodiversity and ecosystems kurssilla. Oli hauska puhua kun näki kuuntelijoiden naamoista että niillä ei ollu suurinpiirtein hajuakaan mitä selitin. Eikä niin että se olis ollu jotenkin hankalaa asiaa, yksinkertaistetumpaa ois vaikea löytää! En itsekään soista niin... Mutta tuo englannin taso tai edes suo-käsitteen tuntemus ei täällä ole kummoinen :D Vaikka ei siinä mitään, suorituspaineet jäi kohtalaisen alhaisiksi.
Muutenkaan täällä ei tarvitse paljon suoritustasostaan ottaa paineita. (puhuinko jostain stressistä viime viikolla? ;)

Aina välillä joutuu muistuttamaan itseään että täälläkin opiskellaan yliopistossa. Tai no, hmm. onkohan tuo nyt sitten ammattikorkea.. no joo, joka tapauksessa. Kerronpa pari tapausta, joita en nyt ihan äkkiseltään pysty kuvittelemaan vaikkapa maatalous-metsätieteellisen luentosaleissa tapahtuvan...

Yhdellä tytöllä on jokin audiovisuaalijuttuihin liittyvä kurssi ja niiden piti pitää siellä esitelmä. Pukeutuen sitä varten mihin tahansa naamiaisasuun. Omaperäisyydestä sai ekstrapisteitä, asiasisällöstä ei. En voi syyttää sitä tyttöparkaa ettei ollu osannu varautua siihen.

Viime viikolla yksi suomalainen tyttö oli atk-luokassa jollain excel-kurssilla, kun opettaja näytti tupakkaa luokalleen kysyen että pistääkö ne pahakseen? Luokka ajatteli että kyllähän opettaja voi käydä ulkona nopeasti tupakalla, mutta opettaja pistikin tupakaksi siinä samaisessa paikassa. Kyllä.
Espanjassakin tupakointi on jo kielletty lähes kaikkialla, vaikka se aikasemmin olikin sallittua mm. juuri luokkatiloissa. Herra atk-ope vissiin jonkin verran tapoihinsa kiintynyt.

Valenciassa yksi toinen suomalainen opiskelee elintarvike-ekonomiaa ja sillä on vaikka mitä hauskoja kursseja siellä! Ne valmistaa viiniä ja maistelee niitä tunneilla. Kurssin lopussa jokainen saa puna- ja valkoviinieristä omansa kotiin vietäväksi. Lisäksi niillä on kaikenlaisia suklaan maistelu ja kokkaus-kursseja sekä muuta mukavaa. Olen hiukka kade. Olikohan niillä sitten mistään varsinaista tenttiä... en nyt muista.

Meillä oli yhtenä päivänä tällä ecosystems ja biodiversity kurssilla hieman tavanomaista espanjalaisempi osallistujajakautuma. Eli minä ja kolme espanjalaista. (Erasmukset jossain lintsaamassa.) Ja vaikka kurssi periaatteessa onkin englanniksi, pidettiin se sinä päivänä espanjaksi. Ei siinä mitään, koska opettaja laitto meidät kirjottamaan muistiinpanoihin juttuja niin, että sana kerrallaan, hitaasti lausuen, sanoi mitä pitää kirjoittaa. Minäkin ihan hyvin kärryillä. Kysymys onkin että miksi ihmeessä, koska kaikkina muina kertoina sillä on ollu ihan kunnolliset power pointit ja kaikki löytyy ylipiston intranetistä!? Miksi tämä yksi luento piti käyttää siihen että me kynät sauhuten kirjoitetaan sanelusta?

Ei pysty ymmärtämään aina tätä menoa. Jotenkin tuntuu että ollaan taannuttu lukion tasolle. Tai yläasteen.

On jotain hyviäkin juttuja tosin. Kuten se että presentaatioita joutuu varmasti tekemään joka kurssille ja kurssikoot on pienempiä kuin meillä. Tajusin eilen että en ole ikinä yliopistossa joutunut pitämään powerpointeilla esitelmää, mutta miten se olisi mahdollistakaan jos luennoilla on sata aktiivista kävijää ja kaksisataa osallistujaa! Ja jos täällä joka kurssin pitäjä jo tietää mun nimen, niin suomessa on ollu kursseja jonka luennoitsijan kanssa ei ole edes koskaan puhunut. (Tosin asta on aika hauska nimi täällä. Tarkoittaa lipputankoa tai sarvea... Hasta, jossa hoota ei lausua on asti tai saakka. Jokainen aina muistaa esittelyn jälkeen kertoa mitä siitä ensimmäiseksi niiden mieleen tuli. Ihan kiva sinänsä jos jää mieleen.)

Viinereiksi meni tentti. Huomasin viisi minuuttia ennen koeajan loppumista etta olin ymmartanyt osan tehtavanannoista vaarin, ja kirjottanut kaikki vastaukset lyijykynalla kun olis kuulunu kayttaa kuulakarkikynaa. Terve.
Menen hukuttamaan suruni cafe con lecheen ja croisanttiin. Ne on ihan sairaan halpoja koulun kahvilassa ja leche kahvissa on varmaankin rasvaisempaa kuin kerma. hmmm...

Huomenna on ensimmäinen suuri koitos espanjalaisissa opinnoissa. Hip hei. Matematicas para economia-välitentti on huomenna aamu kahdeksalta!
Saatiin käsiimme kasa viimevuosien tenttejä ja ollaan hikoiltu niiden kanssa koko päivä. Kaikki kuvitelmat että tästä rapsahtaisi helpot pojot karis aika äkkiä. Hemmetin hemmetti. Yritettiin tehdä lukupiiri, mutta ensimmäisen puolen tunnin aikana valkeni, että on parempi jakautua eri puolille kampusta ennen kuin purraan toistemme päät poikki. Ei olla totuttu stressiin :)

Oon saanu kehitettyä itselleni huolen tosta koulusta! Yhtäkkiä täällä onkin ihan jumalattomasti presentaatioita ja esseitä ja välikokeita vaikka vielä pari viikkoa sitten pyöriteltiin peukaloitamme kun ei ollu mitään tekemistä. Kovin kummallista.
Ja hei, ympäri käydään yhteen tullaan, saan tehdä kasvintunnistuskokeen ilmeisestikin Valencian kasveista latinaksi! Ja kuinka kovasti noita visuja välttelinkään Suomessa. Hienoa opetella kasveja joita ei ole eläisään nähnyt, varmasti hyödyllistä tulevaisuudessa!

Opiskelen tässä juuri espanjaa dupatusta skorppionikuninkaasta, siis siitä leffasta. En usko että on originaalina paljon parempi.
Espanjassa on kahdenkymmenen minuutin mainoskatkot, ehtii tehdä vaikka mitä mukavaa samalla kuin seurailee leffaa! Ja saa koko yön käytettyä jos haluaa nähdä sen leffan loppun. Ah, mainostauko ohi. Palaan opintojen ääreen.

Granada oli mieletön. En tiedä mistä aloittaa, meillä oli ihan huippu viikonloppu!

Otettiin Sabinen kanssa torstai-perjantai välisenä yönä bussi Granadaan päin.
Matka kesti seitsemän tuntia jotka meni ihan mukavasti nukkuen. Ryömittiin seitsemän jälkeen bussiasemalta keskustaan, jossa asui Sabinen poikaystävän kaveri, myöskin Erasmus, joka majotti meidät viikonlopuksi. Aamukahvien jälkeen lähdettiin pyörimään Granadan keskustaan joka on piskuinen ja viehättävä kuin mikä! Silti siellä on kaikki kaupat uniikeista ketjuihin.
Myöhemmin hypättiin tursitibussiin joka kuljetti meidät Alhambraan, Granadan ykkösnähtävyyteen. Alhambra on vanha linnoitus, jota maurit aloitti rakentamaan 800 luvulla ja sitä on sitten laajennettu milloin kenenkin toimesta 1500 luvulle asti. Todella vaikuttava kompleksi. Mahdotonta ottaa tarpeeksi kuvia, jos ei lopu akku tai putoa portaita ja riko kameraansa. Sabine ja minä kokeiltiin kumpikin tekniikka, hyvin toimi. Rajotti vähän sitä napsimista, mutta on niitä kuvia silti ihan mukavasti.

Illalla Babsi lähti näyttämään meille yöelämää.
Granadassa ja siis Andaluciassa on hieno systeemi tapas-baareissa. Kun tilaa oluen, (1,30-1,70) saa ilmaisen tapaslautasen mukaan. Syötiin päivällinen näin. Ongelma on vain se että tapas on verrattaen pieni ja olut sopivan suuri ja lopputulos on reipas humala jos ei ymmärrä välillä tilata jotain muutakin juotavaa. Kuten vettä. Eihän me semmosta... Haukkasin muuten reippaan palan taas jauhelihaa kun tilattiin tapaksia vegetale-listalta ja saatiin jotain pienten pitaleipien näköisiä herkkuja joiden sisään oli piilotettu pihvi. Kiitos siitä. oli muuten ihan pahaa. Mutta muuten ruoka on HYVÄÄ! (taitaa olla eka kerta espanjassa kun pääsen näin sanomaan) Granadassa vaikuttaa arabialainen kulttuuri sen verran, että keittiössä käytetään muitakin mausteita kuin suolaa ja persiljaa. Nam. Mausteita.

Olen melko kateellinen niille jotka opiskelee Granadassa. Ruoka on hyvää ja halpaa, nähtävää on mahdottomasti ja loistavia tapasbaareja ja klubeja joka kulman takana ainakin kaksi. Lisäksi niillä on Sierra Nevada 30 km päässä, jossa on jo lunta! Ja rantakaan ei oo mitenkään jumalattoman kaukana. Epis epis. Miksi olen täällä! Rakkaat lukijat. Kun lähdette vaihtoon espanjaan, suunnatkaa granadaan. Suosittelen sydänmeni pohjasta. No jo riittää hehkutus.
Tai vähän vielä.
Lauantaina oli tarkoitus lähteä Rondaan (kts. seuraava kappale) mutta kun juna ois lähteny seitsemältä ja oltiin kotona vasta puolelta ja nukuttiin kahteen, niin se ei sitten käyny päinsä. Päivä kului etsiessä rasvaista ruokaa ja myöhemmin kiivettiin Mirador de san nicolakselle, josta näkyi uskomattomat maisemat Alhambraan ja Sierra Nevadaan. Istuttiin siellä ylhäällä kukkulalla auringon laskuun. Kaunista. :)

Sunnuntaina otettiin juna seitsemältä aamulla Rondaan, joka on kolme tuntia Granadasta länteen. Rondan nähtävyys on rotko keskellä kaupunkia ja vuoret vieressä. Kuusi tuntia junassa ja neljä tuntia paikan päällä.. mutta ei harmita yhtään että mentiin, sekin nimittäin todella vaikuttava paikka! Ja meillä oli ehkä parhaimmat säät ikinä. Vaikka ilma on siellä etelässä jo aika viileätä ja iltasin meinaa paleltua hengiltä, on aurinko niin lämmin että voi helposti hikkuloida topissa!

Sunnuntai-iltana ysiltä lähti taas yöbussi Gandiaan. Jos matka tuonne päin oli siedettävä niin takas tulo oli ihan helvettiä. Olin kahden tunnin istumisen jälkeen valmis kävelemään kotiin. Selkää särkee vieläkin. Oli silti minkä tahansa kärsimyksen arvoinen reissu. Menen uudestaan joulun jälkeen koska Sierraan on päästävä ja neuvottelin itselleni jo majapaikankin läheltä rinteitä. ou jeah.

Lähden parin viikon päästä Sevillaan joka on myöskin Andaluciassa,en usko että sekään tulee olemaan pettymys. Sinne lähdetään kahdella autolla ja mukaan lähtee sekä espanjalaisia että erasmuksia.
Missäköhän pirun välissä täällä ehtii käydä koulussa!

Ehei täällä mikään talvi vielä tullu! Lämpöä riittää ja hulluimmat makoilee vielä rannalla!
Olin viime lauantaina Tiinan kanssa visiteeraamassa pikkuista Sagunton kaupunkia puolituntia Valenciasta pohjoiseen ja olin varustautunu takilla ja villapoololla. Sitten hikoilin siellä niitä mäkiä raahustaessa tankkitopissakin ja kirosin kun laitoin pitkät housut. Ostin talvitakin corte inglesistä mutta tätä menoa se jää kyllä pölyttymään kaappiin.

Muttä kiva kaupunki tuo Sagunto. Jotenkin kovin autenttisen espanjalainen.
Siellä oli teatteri vuodelta 400 ekr. joka oli restauroitu keltaisilla tiilillä. Hauska idea. :b Toisaalta mietittiin Tiinan kanssa, että jos se teatteri on ollu enää kasa kiviä ja rahaa rajoitetusti, on ehkä parempi tehdä siitä mitä pystyy ja olla tyytyväinen. Nyt se on kuitenkin jatkuvassa käytössä ja akustiikka on kuulemma loistava.
Paikassa oli myös kukkulan päällä jonkin ikäisiä roomalaisraunioita joiden keskelle pääsi tallustamaan ja ihailemaan maisemia. Meillä oli mukava turistipäivä.

Sunnuntaina kävin muuten ehkä maailman pienimmillä laskumessuilla. Ski-expo nauraisi itsensä kipeeksi. Mutta nämäpä järjestettiin härkätaisteluareenalla!
Toin kotiin hirveän kaipuun lumeen ja kolme kiloa esitteitä ja julisteita Espanjan laskupaikoista. Andorra ja Sierra Nevada, here I come! Hitsi kun ne on eri puolilla Iberiaa...

Mulla alkaa tulla kohta huoli ja hätä kun suurin osa porukasta lähtee tammikuun jälkeen kotiinsa! Mun tuki ja turva -Erasmukset! Kohta ei oo enää montaa tyyppiä jonka nurkissa voi notkua kun menee käymään Valenciassa ja mun pitää löytää itselleni uusi kämppiskin. Kamalaa. Me ollaan tultu niin hyvin toimeen Sabinen kanssa (Marjaana ja Heidi voi lopettaa nauramisen tällä samaisella sekunnilla) ja pidän tästä meidän hotelliluukusta oikein kovasti... Oon sisustanu kaikella mahdollisella julisteella ja postikortilla mitä käteen on vaan sattunut ja nyt täällä on ihan viihtyisää. Oon löytäny postereita suomalaisista lautailijoista ja Sabine kiittele kun niitä on nyt joka puolella. heheh. Se on kumma kuinka täällä sisustuselementeiksi kelpuuttaa lähes mitä tahansa kivistä muovipusseihin...
Mutta ehkä tästä asunto/kaverit katoaa kriisistä selviää... Asuntoja kuitenkin vapautuu suunnilleen yhtä monta kuin tyyppejä lähtee kotiinsa, niin kodittomaks tässä ei jää. Ja uudet erasmukset tulee tammikuussa.

Lähden ens torstaina Sabinen kanssa Granadaan. Seuraava posti onkin sitten Alhambran hehkutusta, odottakaa vaan!

Tänään on ollu hyvä päivä (täähän alkaa kuin joku alkoholistin päiväkirja...) No joo. Mutta on ollu. Flunssa hellittää ja sade loppu. Täällä on tosiaan tullu vettä kuin aisaa melkein viikon putkeen, mikä sinänsä on ehkä parhaita aikoja olla kipeenä ja loikoilla sängyssä.
Nyt paistaa aurinko ihan siniseltä taivaalta ja ilma on mukavan kirpeä. Täydellinen syyspäivä, tällaset osuu yleensä Suomessa sunnuntaille. Siunatut sunnuntait. (Jollekin mun piti joskus pitää tilastoa onko sunnuntait keskivertoisesti kauniimpia kuin muut päivät. En tainnu koskaa muistaa.)
Olin jo hieman huolestunut onko espanjassa oikeata syksyä olemassakaan. Mutta ainakin tän päivän oli.

Latasin iltapäivällä koulun jälkeen Mp3:een valikoiman itkuvirsiä ja marssin rannalle kävelylle. Kuten Suomessa on opittu, kauniit päivät tulee käyttää hyväksi.

Keräsin kaksi kourallista ja taskullisen simpukoita hiekasta. Niitä on siellä ihan tuhottoman paljon enkä olis raaskinut jättää sinne yhtäkään rannanputsauskoneen silvottavaksi! Kävelin loppumatkan sormet krampissa kun yritin pitää joka kuoren mukana. Uhrasin soittimen kantopussin hiekkasille simpukankuorille että saisin enemmän mukaan. Ei aavistustakaan mitä meinaan niille tehdä tai miksi en olisi voinu mennä sinne myöhemmin uudestaan vaikka jätesäkin kanssa. No, sain kuitenkin ison kasan niitä tuotua ja joku saa kivan pikku joululahjan :) hehheh.

Tänään siellä rantsussa kävellessä oli ehkä ensimmäistä kertaa täällä semmonen täydellisen tyytyväinen ja kotoisa olo. En edes tajunnu että tähän asti sitä on vaan viilettäny ties missä ja ollu koko ajan vähän niinkuin lomalla tai sitten hösänny koulun, Gandian ja Valencian välissä ja stressannu ties mistä. Hartiat lukossa, kuten aina.
Mutta siinä simpukoita kumarrellessa, oli ihan semmonen... noh. hei, onnellinen olo. Se se sana on!

Eli täällä menee hyvin :b

Hyvää sunnuntaipäivää kaikki!
Valenciaan saapui syksy ja mä en näköjään tarvinnu kuin yhden kurjan sadepäivän ja oon heti flunssassa. Hemmetin hemmetti. En nauti olostani nyt ollenkaan. Täällä on tylsä olla kipeenä kun ei oo ketään passaamassa! Haluan Jane Austen- leffoja ja lakua, miks ei kukaan hae! :(

Olin viikonlopun Valenciassa. Meillä oli launtaina Tiinan kanssa excu (TÄYSIN vapaaehtoinen) Katalonian metsiin. Noh, metsiin ja metsiin...

Kirottiin vesisadetta kahdeksalta aamulla kun odoteltiin kiituriamme, mulla jo hyvät flunssaoireet päällä.
Kiivettiin bussiin jossa oli parisenkymmentä viidenkympin paremmalla puolella olevaa suomalaista, puolalaista ja saksalaista setää ja tätiä. Jonkin sortin tutkijoita vissiinkin.
Reissu oli jotenkin Joensuun yliopiston ja Valencian politecnican yhteisprojekti ja odotin että siellä olis bussillinen joensuulaisia metsäopiskelijoita, mutta matkaan lähtikin Tiinan ja mun lisäksi opiskelijoita vain kolme leikki-ikäistä puolalaista.

Excun aihe oli metsäpalot ja metsänhoito. Tai näiden yhdistäminen. Kun oltiin ajettu parisen tuntia Barcelonan suuntaan, käytiin jostain kahvilasta plokkaamassa mukaan kolme bomberoa, palomiestä, jotka ajetutti meidät alueella joka olisi metsää jos se ei palaisi joka 20 vuosi. Pikkuruinen bombero selitti meille monta tuntia, metsän laidassa seisten (sadetta siellä ei luojan kiitos ollu) miten metsäpaloja voisi ehkäistä ensin polttamalla se pusikko itse! No ei, kuulosti se ihan järkevältä hommalta. Ja ihan mielenkiintoinen reissu, ei siinä mitään. Ja päästiin ilmaiseksi katsomaan maisemia katalonian kukkuloille. Syöttivät ja juottivatkin meidät ihan pyytämättä.

Hauskinta siellä kuitenkin oli ne sedät ja tädit. Todella omituista porukkaa. Ja vaikka ne suomalaisetkin oli aika kummallisia, niin ne erottu melkein edukseen siinä laumassa. Puolalainen, lähinnä torikauppiaalta näyttävä tutkija, hihitteli koko ajan itsekseen ja höpötti Tiinalle ja mulle että täällä pusikossa ei murtsikoilla oiskaan käyttöä ja saksalainen täti rupes remuamaan ravintolassa kun ei saanu pääruokapihviään jo siinä vaiheessa kun pöytään kannettiin vasta alkupaloja. Hirmuista ylemmyydentuntoa sitä saikin nauttia koko päivän! Jos ehkä oltiinkin hiukka ylenkatseisia, niin ainakin osattiin käyttäyty ravintolassa semikorrektisti.

Mutta kuten sanoin, ihan hauska reissu. Käteen jäi mm. uutta puhtia saanut flunssa, pari kuvaa hienoista maisemista Katalonian kukkuloilta ja metsästä josta kukaan ei suomessa maksais nappiakaan ja nähtiin myös tuulimyllyjä! Siis sähköntuotantoon, ei niitä don quijoten. Pääsin myös puhumaan joensuulaisen tutkijan kanssa turpeen tuotannosta ja sen sähköominaisuuksista. Erittäin mielenkiintoista, liippaa jopa opiskelujani, mitä ei voi sanoa muista jutuista mitä täällä espanjassa tulee tehtyä...

Kaikkien iloksi, ihania naisia ja miehiä rannalla.


Taas meillä oli vapaapäivä! Pyhäinpäivän takia. Onko muuten epäreilua että Suomessa se on lauantaina kun koko muu eurooppa "juhlii" tänään?
Oon käyttäny päivän löhöämällä sängyllä ja sitten sohvalla. Koittanu toipua eilisistä Halloween-kemuista. Olin yhden erasmuksen espanjalaisten kämppisten pirskeissä ja pääsin treenaamaan vähän espanjaa!
Ei muuten mene tuon kielen oppimisen kanssa ihan niin kivasti kuin joskus ehti toivoa. Yllättävän vähän joutuu tilanteisiin joissa joutuis puhumaan. Pitäis olla super aktiivinen ja mennä reippaasti koulussa juttelemaan, mutta mulla ei kyllä aina riitä sisu (lähettäiskö joku paketin, niitä mustia).

Kyllä tää ehkä tästä. Oon valkannu kevätlukukaudelle enemmänkin kursseja espanjaksi ja siihen mennessä olis hyvä olla kuulunymmärrys hanskassa. Katellaan katellaan, omalla painollaan...