Olen viettänyt Paellan kotiseuduilla viimeiset kahdeksan ja puoli kuukautta ja maistoin kyseistä ruokalajia ensimmäisen kerran viime lauantaina. Aika hyvin vältelty riisiruokaa, mielestäni. Edes niissä paellabileissä ei tullut syötyä, mutta johtunee ehkä siitä että jengi tykkää tehdä paellansa chorizosta = makkaraa, tai kanasta eikä nämä kuulu omaan ruokavaliooni.
Paula Zaragosasta päätti korjata tämän hirvittävän kulinaristisen laiminlyönnin ja opetti mua ja paria muuta onnetonta rasmusta ihan kädestä pitäen miten Paella de mariscos on tehtävä. Resepti alkaa sillä että kaadetaan pannulle kaksi desiä oliiviöljyä ja lupaan etten kotona pysty tekemään samaa vaikka tulos olisikin pannuun ikiaikaisesti takertunut palanut riisiklöntti. Ja siis, hillittömän hyvää se oli, eikä varmasti vähiten sen rasvan takia, mutta herran jeesus, joku raja pitää olla!
Mä en jotenkin jaksa ymmärtää miten nämä tytöt on täällä niin pieniä ja hoikkia kuin mitkä, vaikka ne vetää öljyä kuin vettä vaan. Paula on ihan tikku ja mun kämppis vielä pienempi, vaikka sen tavallinen ruokavalio alkaa aamulla suklaakakulla ja jatkuu päivän mittaan sipseillä, suklaalla ja öljyssä keitetyillä perunoilla. Itse mutustaa salaattia päivät pääksytysten ja käy lenkillä ja silti Patri on se jonka maha kääntyy sisäänpäin. Raivostuttavaa. Mistä saisi ostettua espanjalaisen metabolian?