Hirveä pöhnä. Tässä talossa ei pysty nukkumaan ja sälekaihtimista huolimatta on liian valoisaa iltaisin edes yrittää. Meidän perheessä on myös tapana että ensimmäiseksi heränneellä on lupa herättää kaikki muutkin koska nukkuminen aamuisin on vaan tyhmää ja on tyypin oma vika jos ei mennyt illalla jo kymmeneltä nukkumaan ja aamulla väsyttää. Yritin protestoida puoli kahdeksalta kun joku juoksi korkokengillä puulattialla ja pikkusisko huusi talon toiselta puolelta asiaa jollekin toiseen, tai sitten joululahjalistaa korvatunturille ja en yhtään epäile etteikö viesti olisi mennyt perille. Olen siis hereillä. Ja väsyttää. Tavaksi tuli espanjassa kirjoittaa aamuisin niin jatketaan sitä perinnettä nyt sitten täälläkin.

Mutta ihan kuin ei olisi koskaan missään ollutkaan. Viimeiset yhdeksän kuukautta espanjassa on hävinnyt tuhkana tuuleen eikä tunnetta jeesaa ollenkaan se ettei kotona näytä muuttuneen mikään. Muutaman kerrostalon ovat rakentaneet Laajasaloon... mutta vieläkin naapurin chihuahua kakkaa meidän etupihalle, pikkusisko sotkee ja juhannuksena on kylmä vaikka kuin olisi ilmasto lämmennyt. Toisaalta on hienoa että on jotain asioita jotka jatkuu samanlaisena vuosituhannesta toiseen. Jos Gandiassa joinakin kylminä ja yksinäisinä öinä ajattelinkin että sopeudunko enää joukkoon, niin olisi vain pitänyt muistaa ettei sille maailmalle muutamassa kuukaudessa mitään tapahdu. Ehkä joskus voi lähteä pitemmällekin reissulle nyt kun tietää että aina on asioita jotka pysyy muuttumattomana kuin peruskallio.

Toisaalta hirmu sääli että mun poissaolo ei tunnu olevan vaikuttanut mihinkään. Siis tarkoitan nyt itsessäni, en olettanutkaan että Suomen kansa olisi kovin paljon hätääntynyt poissaolostani. Jos tuntuu siltä kuin en olisi koskaan täältä lähtenytkään, niin onko mulle sitten myöskään jäänyt reissusta mitään käteenkään? En ole puhunut espanjaa sen jälkeen kun tulin kotiin. Jos ei lasketa sitä yhtä lauantai aamuyötä... ja kaiken maailman itseruskettajat ja solariumit saa mut näyttämään täällä niiden rinnalla vaan vähän tavanomaista keltaisemmalta. Huoh. Eli se siitä sitten. En pysty tekemään Paulan paellaakaan kun ei täällä myydä edes tuoretta mustekalaa. Kotiinpaluumasennusta vai katuvuutta lähtemisestä? No ei varmasti kumpaakaan. Kuhan synkistelen. Oli hienoa olla siellä, vaikka alkaisinkin epäillä olinko kuitenkaan... ja nyt on hienoa olla kotona! Kohta täytyy kuitenkin alkaa suunnitella taas uusia reissuja ettei elämä ihan tylsäksi kävisi...