Täällä on nyt satanut 24 tuntia putkeen ihan aisana! Eikä mitään "sateenvarjon alla on hyvä olla" sadetta, vaan semmosta sivusta piiskaavaa ja kaiken hukuttavaa tulvaa. Ihan semmonen päivä että olis pitänyt saada jäädä peiton alle aamulla ja herätä vasta sitten kun aurinko paistaa ja rannalla on baywatchit töissä. Kauheen kylmäkin. Muualla Espanjassa ne saa lunta. Mikä on tietysti niille hirmu harmillista kun ei ne osaa sen lumen kanssa ollenkaan käyttäytyä. Uutiset on työntäny kaks päivää hätähuutoja ympäri espanjaa ihmisiltä jotka ei saa ulko-oveaan auki kun sen edessä on räntää. Ja toistaalta myös kuvia lapsista jotka on menny Cataloniassa ihan sekasin kun voi tehdä lumiukkoja ja laskea mäkeä loskassa! Täytyy myöntää, käy vähän kateeksi...

Mulla oli tänään viimeinen tentti tältä lukukaudelta. Matematicas para economian viimeinen puserrus. Ensin piti uusia kaksi tuntia tilasto-osiota joka ei menny viimeksi läpi ja sitten vaihtaa luokkaa ja tehdä kaksi tuntia oikeatakin matikkaa, johon mulla ei tosin ollu yhtään aikaa lukea, kun oon ollu koko viikon sängyssä rikkomassa lämpöennätyksiä ja eilen kun oli terve ja hyppimässä seinille, piti lähteä ulos ja myöhäänhän siinä taas meni. Sen verran kuitenkin ehdin uutta oppimaan että tequilaa ei parane juoda jos on seuraavana päivänä neljän tunnin matikkamaratoni... huomenna ei onneks ole tenttejä. mennään uusien erasmuksien luo kurkkimaan mistä ne on kotoisin! ... veikkaisin että aika moni saksasta.

Espanjassa tammikuu on tenttikuu. Opiskelijat on piiloutunu kuka mihinkin koloon lukemaan ja tekemään viimeisiä töitä kursseille. Paitsi erasmukset, jotka on saanut suorittaa suurimman osan tenteistään jo joulukuussa. Tällä hetkellä kaikki siis lähinnä pyörittelee peukaloitaan ja ihmettelee kun baareissa ei käy ketään.

Tekemisen puutteessa vuokrattiin Sabinen ja Lisan kanssa auto viikonlopuksi. Ne lähtee kotiinsa viikon sisällä ja vaikka ollaan reissattu kuin helkutisti ympäri iberiaa niin valencia on jääny vähän vähemmälle tarkastelulle. Turisteerattiin siis paikallisia nähtävyyksiä päiväreissujen muodossa. Autona Peugeot 1007 ja kuskina suloinen Sabine joka ei vahingossakaan ylittänyt nopeusrajoituksia suorimmillakaan tieosuuksilla.
Lauantaina visiteerattiin Calpe, jonka päänähtävyys oli iso kivi ja luonnonpuisto jossa oli geometrisiin muotoihin leikattuja pensaita. Me nautittiin Calpessa enemmän mukavasti tuulensuojassa olevasta rannasta, hyvistä eväistä ja siestasta.
Ajettiin myös piskuiseen Altean kylään, jonka lonely planet luokittelee "söpöimmäksi kaupungiksi valencian alueella". Oli se söpö. valkoiseksi rapattuja taloja kukkulan rinteellä.
Sunnuntaina ajettiin Guadalestin kylään jossa on kaksisataa asukasta, mutta triljoona turistia syystä jota en ymmärrä. Hyvät maisemat sieltä kyllä oli, mutta kaupunki itsessään muodostuu turistikrääsäkaupoista ja joistain kummallisista miniatyyrimuseoista. Missäs muualla me...Capo de Nau, joka oli järkyttävien serpentiiniteiden päässä oleva näköalapaikka josta hyvällä säällä voi nähdä Ibizan. Me ei nähty. Huippusäät silti, viikonloppuna oli reippaasti parikymmentä lämmintä! Ihan hullua, mutta ei voi valittaa. Loikoiltiin auringossa aina kun löydettiin joku mukava spotti.

Kävin tänään treenaamassa medico-sanastoa paikallisessa terveyskeskuksessa. Heräsin aamulla 39 asteen lämpöön ja päätin että nyt saa tämä sairastelu riittää ja testaan espanjalaisen terveydenhuollon ja dropit! Kattelin sanakirjasta jotain oleellisia sanoja. Kuume, yskä, lima... niillä pärjäs. Kahdessa minuutissa diagnoosi ja sain reseptin ylläripylläri antibiootteihin! Ne huuhdellaan alas ällöbanaanin makuisella yskänlääkkeellä. Jään odottamaan tuloksia.

Raahustin terveyskeskusvierailun jälkeen katsomassa yhtä asuntoa ja hei jee, ens kuussa asun aidon spaniardin kanssa ihan yliopiston vieressä! Mun ikkunasta näkee vuoret ja mulla on kerrossänky... no mitä pienistä, onpahan vieraille tilaa!

Maailmanloppu lähestyy, siltä kaikki saa sen ainakin tuntumaan kun tammikuu on kohta lopussaan ja puolen vuoden opiskelijat lähtee koteihinsa elämään oikeata elämää.
Olin eilen Valenciassa moikkaamassa Tiinaa. Tiinakin lähtee kotiin perjantaina, tosin kohtalaisen huojentuneena. Vaihdossa olemisella on puolensa, mutta välillä taas tuntuu melko hukkaanheitetyltä ajalta jos ei jaksa jatkuvasti juhlia tai nykiä espanjalaisten hihoja josko ne puhuis sun kanssa espanjaa että oppisit jotain. On ihmisiä joiden kanssa viihtyy tosi hyvin, ja niitä joiden kanssa on olosuhteiden pakosta. En tiedä onko se opettavaista vai itsensä huijaamista.
Käytiin Tiinan kanssa leffassa ja syömässä. (heh, originaali versio Babelista, jossa puolet on jollain muulla kielellä kuin englanniksi, joten ei paljon originaali jeesannu :D) Niin ja käytiin hakemassa mulle Tiinan kämpiltä repullinen tavaraa joka ei sen rinkkaan tule mahtumaan. Perustan muutamien seuraavien viikkojen aikana kierrätyskeskuksen, kun täältä kotiin lähtevät kärrää mulle kaikki ruoka-tarvikkeet ja romppeet. Mikä ei tietysti mua mitenkään haittaa.

Vähän haittaa tosin että niiden täytyy lähteä... jostain syystä oon kaverustunut juurikin niiden kanssa jotka lähtee enkä niiden jotka jää. Vuoden olevat on vaan kaikki tosi omituisia... Hyvin mä niiden seuraan sopeudun :)

Mutta eilen oli mukavaa, kiitos Tiina hyvästä seurasta! Viikissä tavataan. En muuten muistanut maksaa sulle kaurapuurosta mitään ja se ravintolan laskukaan ihan tasan menny ;) Tuu karhuumaan ladonlukossa. Uu, saatiin muuten täällä pastaa joka oli al dente eikä ylikypää tunnistamatonta mössöä. Valencia alko mun silmissä näyttämään paljon paremmalta.

Mulla ei oo mitään uusia kuvia mitä laittaa, mun kamera on paska. Mutta laitan vanhoja kuvia tyypeistä jotka on tehny mun elämän täällä hauskemmaksi, tai ainakin mielenkiintoisemmaksi. Seuraavat viikot tulee olemaan rankkoja kun pitää sanoa moit tyypeille joiden kanssa on ollut melkein vuorokauden ympäri viis kuukautta ja joita ei todennäkösesti tule kuitenkaan koskaan enää näkemään.

Ja hemmetti mun täytyy etsiä itselleni uusi kämppä! Hyvästi hotellielämä, tervetuloa espanjalainen kämppis ja omituiset tavat asua!

Oleb terbe, vähäb nuhab.
Olin eilen taas viettämässä sairaspäivää yksin kotona kun sabinekin livisti Valenciaan juhlimaan. Epätoivoisena etsin jo netistä linkkiä josta pääsis katsomaan sinkkuelämän vanhoja jaksoja. juu. Mut onneks Vivian ja Till tuli pelastamaan mut ja raahas mukaan niiden road-tripille Alicanteen. Ajattelin että eihän se autossa istuskelu ja kavereitten kanssa jutustelu voi niin rasittavaa olla ettei sitä vähän kipiänäkin vois tehdä. Enpä ottanu huomioon että Alicanten nähtävyys on melkein kolmessasadassa metrissä oleva linna. Puuh, sinne kiivettiin. Mä pidin paussia joka kolmannen portaan jälkeen kun keuhkojen tilavuus oli suurinpiirtein rusina. Mut oli sen puuskutuksen arvosta, näkymät linnalta kaupunkiin ja vuorille oli vähintään vaikuttavat. Mitäs muuta siellä... alennusmyynnit ja jumalattoman kalliita jahteja satamassa. Siis semmosia omakotitalon kokoisia. Epäilisin että Alicante on aika posh-turistipaikka.
Lähdettiin yöllä, tai siis lounasaikaan ajelemaan sieltä pois, vaikka joku heittikin idean että jäädään sinne bilettämään ja nukutaan autossa pari tuntia että kuski selviää.
Ei tehty niin. Mut Vivian, jo entuudestaan autonratissa täysin hulluksi luokiteltu ranskalainen, ajoi meidät pikkuteitä toiseen kaupunkiin rannikolla, Alteaan, jossa syötiin pizzaa ja kiivettiin taas johonkin mäenpäälle kurkkaamaan maisemia. Mukava reissu, vaikka sai taas pelätä henkikultansa puolesta niillä serpentiiniteillä.

Alicante ja Altea oli semmosia paikkoja (kuten varmaan on koko toi rannikko), jotka saattais olla keväämmällä uudelleenvierailun arvoisia. Jos tykkää rantsusta ja jetsetistä ;) Tytsyt, kun tuutte niin vuokrataan auto ja lähdetään kruisaamaan costa blancaa! Avoauto, lautasen kokoiset aurinkolasit ja laukussa vain erilaisia bikineitä!

Musta tuntuu että Espanjan ilmastossa on jotain mulle sopimatonta. Olen taas ihan flunssassa. Pääsin eilen illalla tänne perille kahdentoista tunnin matkustamisen jälkeen. Matka meni syödessä kurkkupastilleja ja vaihtamalla jatkuvasti konetta. Ensin tukholmaan, sitten madridiin ja sieltä valenciaan. Bussilla keskustaan ja junalla Gandiaan. Tavattoman rasittavaa ja kuumehan siinä nousi. Kuka sanoo että maailma on pieni! Ärsyttävää että nuo saksalaiset pyrähtää parissa tunnissa suorilla lennoilla tänne. Ranskalaiset posottaa helposti autolla.

Mulla oli madrid-valencia lennolla kiva pieni ruotsalaismummo vieressä istumassa. Se alotti puhumaan mulle espanjaa, mutta kun tajus että en ole natiivi niin vaihto ruotsiin. Ei paljon parempi. Lopulta se päätti yhdistää näitä molempia ja hämmens mun kielipäätä oikeen isolla puukauhalla. Yritin selittää sille että ruotsi on nyt tuon espanjan takia vähän jäässä. Se sano että on se ennenkin tavannu suomalaisia jotka ei puhu ruotsia. Ei helvetissä! Yritin lukea tiiviisti koko matkan kirjaa ettei tarttis jutella sen ilkeän mummelin kanssa ja se sai jossain vaiheessa vaihdettua täpötäydessä koneessa jonnekin eteen istumaan. Ihme mamma. Sen hiukset oli pinkit ja sillä oli puudeli oli ruumassa.

Joo tosiaan eilen ei tarvinnu ulos lähteä. Kävin kyllä kylvyssä ja kuivasin hiukset kivasti ja meikkasinkin. Mut sit nukahdin sohvalle enkä heränny vaikka Sabine yritti sanoa että pitäis mennä.
Tänään oon koko päivän istunu koneen ääressä ja ettiny halpoja lentolippuja Zakopaneen, Puolaan. hupelluspupellus jee jee! Mut en löytäny. Tai löysin, mut sit jostain syystä mun luottokortti ei toiminu, eikä toinen, eikä sitten viimein äidinkään. Kovin tuhlailevia meidän perhe ollu vissiin tossa joulun tienoilla. Jatkan huomenna yrittämistä.

Näin täällä menee aika jouhevasti, tekemällä yhtään mitään. Hyvä että kauppaan jaksoin raahautua. Jos vetäis paketin ibumaxia ja lähtis juhlimaan..

Suomen loma on nyt lopussaan. Mutta johan täällä tulikin vietettyä melkein kolme viikkoa. Siitä viikko Levillä, jonne lähtö oli ehkä fiksuimpia reissuja ikinä, kun kerta Helsingin ilmastoa voisi kutsua vähintäänkin kosteaksi. Ihan älytöntä, jos ens talvena pitää taas tepastella koko talven sadetakissa, niin muutan johonkin mistä varmasti löytyy lunta. Canada, here I come! Mikä mieli asua täällä susirajan takana, jos kaikki olennaisesti suomalainen löytyy enään vain suomenlipusta. Sininen taivas ja valkoinen maa. Paskanmarajat. Ehdotan että Suomenlippu on jatkossa harmaa.
Yritän nyt kuitenkin vielä ajatella että tämä talvi on vain heilahdus tilastoissa, säännön poikkeus. Ja mukava tätä ilmastokatastrofia on kiroilla tuolta toiselta puolen mannerta. Kaikki empatia niille jotka joutuu kattelemaan tätä enemmän kuin kaksi viikkoa.

Mut oli kuitenkin ihan kiva käydä kotona. Oon saunonu suurinpiirtein joka päivä :) Ihanaa. Alku oli kyllä hieman kuoppainen kun Finnair unohti mun matkalaukun neljäksi päiväksi johonkin lentoreitin varrelle. Hirveä epätoivo kun jo luulin että se on päätynyt Californian unohdettujen matkalaukkujen hautausmaalle! Joululahjat kaikki siellä. Ja ne lempivaatteet joita ei voinu jättää espanjaan pariksi viikoksi yhdessä manchegojuuston kanssa. Arvelin että vaikka laukku löytyisikin niin se on laitettu isoon biohazardipussiin ja ammuttu avaruuteen. Mutta perille se tuli, kaksi päivää joulun jälkeen. Juusto näytti myös ihan kunnolliselta... kokeillaan sitä tänään kun syödään jotain tapasjuttuja joita myöskin raahasin mukanani.

Nyt kun lähden huomenna takaisin, aion varautua henkisesti siihen että kaikki kamat jää taas tukholmaan tai madridiin. Lumilaudan ne toisaalta voisikin jättää johonkin matkan varrelle, niin ei tarttis sitä itse valenciasta sitten Gandiaan raahata. Voisivat toimittaa sen taksilla perässä... Mutta enemmittä höpinöittä, blogikin palaa lomalta ja sama raportointi jatkuu vastaisuudessa kuten ennenkin. Älkää unohtako kommentoida, ettei tarvii kuvitella kirjottavansa ei-kenellekään!