Ei huvita. Sataa vettä. Ei huvita... Ikävää kun sää vaikuttaa mielialaan niin että jos ulkona on harmaata niin ei viitsisi nousta edes sängystä. Nousin kuitenkin ja nyt on kylmä ja olen pahantuulinen. Kävin partsilla ja kastelin mun villasukat. Saako tässä vaiheessa mennä vielä takasin sänkyyn? jos on syöny aamupalan ja kuivannu hiuksetkin suihkun jälkeen? blaah.

Kävin eilen Valenciassa käyttämässä yhtä mun viidestä vapaapäivästä viikosta ja piipahdin mm. IVAM:ssa, joka on paikallinen modernin taiteen museo. Ihan kiva, mutta mua seuras joku ranskalainen kuvausryhmä salista toiseen. Eivät tällä kertaa ollu kiinnostunu kuvaamaan mua, höh, vaan joitain pop art teoksia. Plokkasivat mut jatkuvasti johonkin nurkkaan odottamaan kymmeneksi minuutiksi että saivat kuvauksensa suoritettua. Niiden juontaja näytti ihan viikingiltä ja sen tukka saatto olla tulessa... Tosi mielenkiintoinen, melkein pop artia itsekin.

Huomenna lähden aamulla Brcelonaan. Äiti ja sisko tulee sinne. Kiva nähdä niitä vaikka ne onkin ihan urpoja ;) ja barca on aina über.

ei tuu tekstiä. auttakaa. piristäkää. kiitos.

Ensimmäinen kevään merkki! Näin aamulla torakan joka oli liiskautunut alaruumiistaan asfalttiin ja sätki yläruumiillaan vimmatusti, että pääsisi omasta tahmastaan irti ja uudelleen kipittämään ympäriinsä ja aiheuttamaan ihmisissä kakomisreaktioita! Ällö-ötökkä.

Toinen kevään merkki on että ranta on taas virallisesti auki. Rantavahdit istuu punaisissa shortseissa törpöissään ja mummot ottaa aurinkoa tuulensuojiensa takana ja on jo nyt reippaasti ruskeampia kuin olisi terveellistä. Se on niiden työ, ottaa aurinkoa. Ne taapertaa sinne heti aamutuimaan ja istua pönöttää kunnes aurinko kaartaa hotellien taakse jättäen rannan varjoon. Mut mun mummipa käy avannossa uimassa ja kerää puolukoita!

Heräsin tänä aamuna ahdistuneena siitä faktasta että nukuin taas 12 tuntia, vaikka sillä periaatteessa mitään merkitystä ole kun ei koko päivälle mitään ohjelmaa olisi ollutkaan. Nousin kuitenkin kiireen vilkkaa ylös, söin aamupuuron ja heiluttelin käsipainoja keventääkseni lähinnä omaatuntoa ja lähdin rannalle hölkkäämään. Päädyin istumaan maitokahvin (JA cocis lightin) kanssa ensimmäiselle aukiolevalle rantakahvilalle ja oli oikein mukavaa :) Eiköhän tämä mun kevät täällä tässä suju. Otan aurinkoa seuraavat kaksi kuukautta ja yhden viikon.

Mutta hassua että päivisin on niin lämmin että hikkulois vaikka alasti, mutta öisin on vieläkin nukuttava kahdella täkillä ja villasukat jalassa. Mun mummi myöskin kutoo villasukkia. En ymmärrä mitä nämä mummot antaa lapsenlapsilleen joululahjaksi kun ne kaiken kevättä ja kesää istuu rannalla! Espanjalaislapsien varpaat palelee talvisin. Patrikaan ole villasukkia nähnytkään, se kulkee sisällä kengissä ja nauraa mun maailmanparhaillekeksinnöille. Typerykset.

Fallasit on päättynyt. Taas voi nukkua aamuisin.
Kuusi päivää Fallasien oma herätyskello, desperta, aloitti mekkalan kahdeksalta aamulla räjähdysten ja joskus jopa bändin voimalla. Kuusi päivää olisi pitänyt olla Valencian kaduilla riekkumassa, juhlimassa ja varomassa pieniä pyromaaneja jotka miinoittaa kävelykadut papaateilla.
Mä suoriuduin kolmesta illasta.

Joudun vähän korjaamaan faktatietoa mitä edelliseen blogitukseen laitoin. Joka pikkukylä Valencian liepeillä ei tuo patsaitaan Valenciaan vaan pitää ne omana hupinaan. Valencia rakentaa omansa ja niitä tosiaan oli joka korttelissa. Isompia ja pienempiä. Jotkut lähes 30 metrisiä. Tänä vuonna patsaita oli 380 kappaletta. Ilotuliksiin ja patsaisiin oli käytetty 7,8 miljoonaa euroa joka kirjaimellisesti räjäytettiin lopulta ilmaan.

Gandiallakin oli omat fallasinsa, mutta me oltiin kuitenkin seuraamassa tapahtumia vain Valenciassa. Mulla on nyt äärimmäisiä vaikeuksia yrittää kuvailla millaista siellä oli, koska kaikki miljoona ihmistä, meteli ja kaaos on saanut kaikki tapahtumat mun päässä isoksi möykyksi epämääräisiä tilanteita joita on jotenkin mahdotonta saada tähän nyt selitetyksi. Yritetään.

Valencialaiset pitää kaupunkiaan pyroteknikoiden mekkana. Tätä kuvaa hyvin se tilanne mihin jouduttiin sunnuntaina, kun oltiin katsomassa joka yö järjestettävää puolen tunnin ilotulitusta. Vanhan turia-joen kuivaan uomaan rakennetussa puistossa ja sen reunoilla kulkeville teille oli kerääntynyt satojatuhansia ihmisiä seuraamaan näytöstä ja kun ensimmäinen pamaus kuului, tämä koko kovaääninen espanjalaisyleisö oli täysin ääneti. Mulle selitettiin että ilotulitukset on kuin jumalanpalvelus. Sitä seurataan hipihiljaa ja mietitään merkitystä pamausten ja välähdysten välillä. Puhujille suhistaan ilkeästi. Hämmästyttävä tilanne.
Virallisten ilotulitusten jälkeen alkaa taas täysi sota, kun kaikkien sormet syyhyää sytyttää omat pomminsa. Ilotulitusten lomassa ihmiset vaeltaa katsomassa vielä kiiltävinä ja pastellin värisinä seisovia falleros-patsaita ja juo olutta litran pulloista. Aina välillä jollain plazalla on pieni lava jossa dj soittaa epämääräistä elektroa aamu viiteen.

Maanantai on fallasien viimeinen päivä ja aika patsaiden krematoimiselle. Patsaat sytytettiin yhdestätoista eteenpäin tuleen, isoimmat säästettiin viimeisiksi. Onttoja kun ovat ja tehty polyuretaanista, on isoimmatkin liekeissä vain muutamia minuutteja ja jäljelle jää vain pieni kasa tuhkaa. Pieni surullinen kasa jätettä tullaan sitten aika pian lakaisemaan pois.
Eilen ei ilmassa ollut enää karnevaalin tunnelmaa, vain savua. Mekin lähdettiin ajelemaan heti Gandiaan päin kun oltiin nähty yksi disneyn hahmoista parodoitu patsas haihtuvan ilmaan. Fallojen tarkoituksena on perinteisesti ollut ilmaista yhteiskunnan epäkohtia, mutta harjaantumaton silmä näki vain Arielin ja Ihmeperheen liekeissä...

Täytyy myöntää että jouduin vähän Fallaseihin pettymään. Tosin sellaisen hypetyksen jälkeen mitä siitä on joutunut viimeisen seitsemän kuukauden aikan kuulemaan, mikä tahansa tuntuisi lopulta vähintään keskinkertaiselta. Odotin kuitenkin enemmän musiikkia tai muita esityksiä kadulla. Konsertit olisi ollut ilmaisia tietyissä klubeissa, mutta niihin olisi pitänyt osata hakea liput aikaisemmin. Eikä kukaan täällä osaa sellaseen järjestelmällisyyteen tietenkään varautua.

Uskomattomat juhlat ne kuitenkin oli. Ja sellaisella määrällä ihmisiä, räjähteitä ja tulta, olen aika yllättynyt etten nähnyt yhtään onnettomuutta enkä tavallisuudesta poikkeavaa määrää ambulanssejakaan.

Olin eilen lenkillä kun joku yritti tappaa mut raketilla. Se tuli jostain ylhäältä, sanoisin että parvekkeelta ja oli kohdistettu suoraan mun reitille kävelykadulla. Tänä aamuna heräsin unesta, joka käsitteli kolmatta maailmansotaa, kun ulkoa kuuluu hirveä pauke ja räjähtely. Kun menin olohuoneeseen kysymään Patrilta että mitä hemmetin meteliä täällä pidetään, niin se kysy että mikä meteli? Ai tuo! No Fallas on alkanut!

Valenciassa järjestetään vuosittain juhla, joka on suurin ja spektaakkelimaisin mitä tulen ikinä näkemään. Näin mulle on kerrottu. Fallasien erikoispiirteenä on suuret nuket/patsaat, joita on sijoitettu suurinpiirtein joka kortteliin, jatkuvasti räjäytettävät ilotulitukset ja paellan paistokisat. Festivaalin aikana Valenciaan odotetaan saapuvaksi noin miljoona vierailijaa. Mun Madridista saapuva tuttu ei jaksa elätellä paljon toivoa hostellin löytämisestä viikonlopun ajaksi...

Ennen fallasia jokainen pikku kylä Valencian alueella rakentaa tuhansien eurojen arvoisia groteskeja ja jumalattoman kokoisia patsaita jotka on raahattu nyt Valencian keskustaan. Maanantaina nämä muovista ja puusta rakennetut nuket pistetään tuleen, mutta sitä ennen järjestetään satoja ilotulituksia ja yksittäisiä rakettiräjäytyksiä jatkuvalla syötöllä, jotka on sekä kaupungin järjestämiä, että kenen tahansa joka haluaa leikkiä pyroteknikkoa. (Voisin ehdottaa pykälää Kioton-sopimukseen)

Valenciassa on kuulemma jo täysi hulina päällä ja tämä ulottuu myöskin Gandiaan. Playalla on ainakin yksi nukke odottamassa että joku tuikkaa sen tuleen ja keskustassa on muutama myös. Ja joka ikisellä kävelemään jo oppineella pikkupojalla on taskut täynnä papaattia ja pommia. Hermostun kun koko ajan paukkuu ja saa pelätä henkikultansa puolesta. Paree tottua koska Valenciassa ei varmaan hiljaista hetkeä tule ja on tarkoitus viettää siellä koko viikonloppu katsomassa kun taivas halkeaa ja sataa paellaa!

Saatte ensi viikolla raportin millaista se oli.

Nyt täällä ei ole kyllä tapahtunu mitään. Mulla on hävinnyt yksi viikko elämästäni siihen etten ole tehnyt yhtään mitään. Todella masentavaa. Olen elänyt vielä zakopanen huumassa ja suunnitellu tulevia reissuja. Melko mukavaa kun on aikaa vaikka muille jakaa ja lennot on halpoja niin voin koluta eurooppaa vaikka joka viikko. Olen etuoikeutettu, myönsin sen itsellenikin jo tuolla puolan ja tsekin reisulla.
Mulla on melkein kolme viikkoa lomaa huhtikuun alusta ja sain juuri suunnitelmat lyötyä lukkoon ja lentoliput ostettua mihin tämän luppoajan käyttän. Ensin Barcelonaan viikonlopuksi, jonne on myös tulossa äityli ja sisko. Sitten takaisin kotiin päiväksi pariksi ja seuraavaksi Pariisiin Tanjan luo ja sieltä bussilla Tanjan kanssa Lontooseen viikoksi.
Mietin ensin vaihtoehtoa Barcelona-Helsinki, mutta ehtii siellä suomessa olla varmaan ihan riittävästi myöhemminkin.
Ainoa mikä tässä nyt tökkii on lentäminen, mikä tekee mut turvonneeksi, janoiseksi ja ärtyneeksi. Uudet turvasäännökset nesteistä on tehty pelkästään siksi että lentokentät voi rahastaa opiskelijabudjetille sopimattomilla hinnoilla. Mulla on nyt ollu aina puolenlitran pullo vettä turvatarkastusjonossa jonka imasen juuri ennen omaa vuoroa. Ei tarvii ostaa niin paljon sikahintasta eviania.
Saatan lähettää tämän ehkä niksipirkkaan.

Mun kämppis on taas ollu viikon jossain huitelemassa. En ole vielä ihan ystäväksi asti sen kanssa päässyt, mutta silti tylsää olla kotona jos siellä ei ole ketään.
Patri on aika hassu tyyppi. Se opiskelee turismia mutta ei ole koskaan matkustanut mihinkään. Madridissa se on käynyt nyt ensimmäistä kertaa mutta ei esim. Barcelonassa tai pohjoisessa koskaa. Eikä matkustanut tietenkään lentokoneella. En jaksa uskoa että intohimo reissaamiseen on ajanut tyttöä opiskeluihinsa... kun ehdotin sille interrailia edullisena tapana nähdä maailmaa, se sano ettei se käy kun rinkan kantaminen saattaa olla niin rasittavaa. Mutta ymmärrän tietysti hyvin ettei espanjassa turismia opiskella että osattaisiin matkustaa vaan että turistit ymmärtäisi tulla tänne tuhlaamaan roponsa ja tuhoamaan rantaviivaa.

Patrissa on muitakin hassuja piirteitä. Se on nuuka tyttö ja käy irrottamassa mun tietokoneen ja modeemin seinästä vaikka ne ei ole edes päällä, säästääkseen sähköä, mutta pitää kuitenkin samaan aikaan lämpöpatteria päällä ja ikkunaa auki.
Omalaatuinen neiti, mutta ihan mukava. Toimeen tullaan. Mutta Patrista ja jotenkin tuntuu että muistakin täällä opiskelevista puuttuu jotakin. Niillä ei tunnu olevan mitään intohimoja, kuten ruuanlaittoon, musiikkiin, urheiluun, (paitsi tietty pojat katsoo jalkapalloa telkkarista) tai johonkin josta ne vois mulle kertoa kiilto silmissä. Mä en tiedä onko se sitä että en ole tutustunut niihin vielä tarpeeksi hyvin. Niiden mielestä saattaa olla helpompi puhua kaikesta pinnallisesta ihmisten kanssa jotka ei ole tunnetasolla niille yhtä tärkeitä kuin oma äiti. En tiedä... mutta sen takia musta oli ihanaa olla zakopanessa kun siellä oli ihmisiä jotka tiesi mitä ne tykkää tehdä ja on valmiita istumaan vuorokauden bussissa päästäkseen tekemään sitä.
En sano että espanjalaiset olisivat pinnallisia, mutta ilmeisen hankalaa niihin on saada mitään syvällisempää kontaktia.
Kolme kuukautta mulla on vielä aikaa selvittää onko näillä mitään sielunelämää.

Olen kotiutunut taas Gandian kamaralle. Tiistai yönä jo, mutta on tässä ollut sen verran taas itsessään keräilemistä ettei ole kirjoittamaan ehtinyt.
Zakopanen reissu oli, kuinkas muuten kuin aivan mahtava ja totaalisen uuvuttava.
Lauantaina jäätiin vilkuttelemaan Taisto-bussilla paikalta poistuville muille hupeltajille ja lähdettiin itse illan suussa suuntaamaan Sampon vaihto-opiskelukaupunkiin, Brnoon. Mun koko vierailu tsekin toiseksi suurimmassa kaupungissa rajoittui rauhoittumiseen. Sen verran ehdin kaupungilla pyöriä että pystyin tekemään päätelmän että ihan mukavalta näyttää ja mikään ei maksa mitään vaikka hinta oliskin pari tuhatta rahaa. Sampo viihtyy siellä niin hyvin että on suunnitellu etsivänsä tsekkitytön, ostavansa asunnon ja jäävänsä juomaan halpaa tsekkiolutta. Brnoon suurimmaksi kunniaksi on kuitenkin luettava loistavasti järjestetty julkinen liikenne. Jos on tarvis niin niillä menee sama linja vaikka kolmen minuutin välein. Autot on paikallisille niin tyyriitä että bussikyyti tuntuu kelpaavan monelle. Tulos on se että keskustassa on kävelykatu ilman liikennettä, vaikka autoilua ei ole siinä erikseen kielletty. Aika upeeta.

Ehdin olla kymmenen päivää poissa ja jo unohdin ne pienet ärsytykset mitkä espanjassa vaurioittaa mun mielenterveyttä. Heti Milanon lentokentällä espanjaan lähtevä koneen portilla oli aikuisten ihmisten jononmuodostus-harjoitus, joka ei onnistuis vaikka niillä olis kaiteet ympärillä. Otin jo alussa tavaksi istua rauhassa penkillä ja lukea kirjaa kunnes kasa espanjooleja on päässy koneeseen.
Muuten aivan toimiva tekniikka, mutta sitten kun itse pääsee koneeseen ja etsii sitä omaa ikkunapaikkaansa, on joku mamma siihen jo siirtäny oman oliiviöljytäytteisen takapuolensa. Nopeet syö hitaat ja paikkalipulla ei ole mitään merkitystä. Koska en ole pieni ihminen, tyydyn käytäväpaikkaan. Mutta lennon aikana huomaan etten ole atomia isompi, kun stuertti on lyöny kaks kertaa mua kyynärpäällä takaraivoon, mamma ha€luaa taas vessaan ja nukkua ei voi kun pää retkahtaa käytävän puolelle ja silloin saa iskua myös juomakärrystä. Sitten pitää istua ryhti suorassa, kyynärpäät seläntakana ja valppaana suorittamaan täydellinen murha tai oman alueen takaisin valtaus, kun hyvä tilaisuus lohkeaa! Ei ole helppoa pienen ihmisen olla.

Näin silloin yöllä valencian lentokentällä interin. Jalkapalloilijoita kuulemma. Olivat olleet pelaamassa. Til valaisi mua tästä, kun mä ihmettelin ketä ne rynnäkköjoukot, fanit ja sitten lauma pukumiehiä tennareissa oli. Olen kuulemma ihan turisti, ja voisin kulkea vaikka laput silmillä. Inter, hei haloo!