Taas mennyt viikko, neljä vielä jäljellä. Koti-ikävä, mutta ei mikään ihmekään kun Suomi ja Helsinki on niin hienoja paikkoja asua!
Juttelin pari päivää sitten Tilin kämppiksen kanssa joka oli käynyt Helsingissä pääsiäislomalla tyttöystävänsä kanssa. Tiesin että se oli sinne menossa ja olin vähän huolissani miten ne siellä tulevat pärjäämään.. Kauhean kylmä huhtikuu, ihmiset ei uskalla katsoa toisiaan silmiin ja tuoppi maksaa triplasti espanjaan verrattuna. Se on vaikea ympäristö jos siihen ei osaa varautua, mietin.

Mutta Nachopa oli viihtynyt loistavasti! Nacho oli käynyt tyttönsä kanssa tuomiokirkossa, uspenskin katedraalissa, temppeliaukion kirkossa, kauppahallissa, kansallismuoseossa, sibeliusmonumentilla, kiesmassa.. Kulinaristisia kokemuksia olivat keränneet jossain ravintolassa josta sai poroa ja karhua (en edes tiennyt että helsingissä jostain SAA karhua!) mutta isoimmat kiitokset Nacholta sai pizza-ravintola RAX! Hieman Nachon ravintolamakua ihmettelen. Vaikka onhan se tietysti aika hienoa että paikassa saa syödä pizzaa vaikka sata slicea jos napa vaan vetää ja yhdellä lisäeurolla myöskään PEHMIS ei syömällä lopu.
Nacho oli raahannut rinkallisen tuliaisia suomesta. Kuten mm. t-paidan jossa lukee suomi ja poropehmoleluja, lohta, poronlihaa... Tyyppi oli ihan ihmeissään meidän galapagossaariakin eksoottisemmasta maasta, en saanut painostettua sitä myöntämään mitään negatiivista koko reissusta, ainoastaan melko tyyristä oli kuulemma ollut. Etenkin se karhupihvi.

Nacho tulee Suomeen uudestaan joku talvi, koska Lappiin on päästävä. Sen pitäisi vielä päästä järvenrantamökille saunomaan ja meren jäälle luistelemaan niin luulen että se pakkaisi jo kipsunsa ja kampsunsa ja muuttaisi skandinaviaan :)

Gandian yliopisto järjesti meille viime perjantaina bileet. Paella-bileet. Perjantaina ei siis ollut koulua, bileet alkoi yhdeltä päivällä ja paikkana oli yliopiston takana oleva parkkipaikka. Kolmella eurolla sai itsellensä tuolin, paketin riisiä, purkin sangriaa, polttopuita, grilliritilän tai paellapannun. Parkkipaikka oli täynnä pieniä nuotioita jossa porukka paisteli paellaa tai grillaili lihakökkäreitä ja kaikki niin humalassa että hyvä kun eivät kupsahtaneet sinne nuotioon niitä grillikyljyksiä käännellessään. Paikalla oli myös bändi joka soitti lavalla joka häämötti jossain siellä savupilven takana. Aika hauskaa.
Itse en osallistunut ruuanlaittoon, bileisiin sai tulla ilmankin.
Tavallaan joku oli mua varoittanut että ne on ollut joka vuosi aika hurjat pirskeet, mutta en ihan tällaista odottanut. Tuli ihan suomen festarit mieleen, jos ei lasketa sitä maailmanlopun tunnelmaa mitä ne savuavat notskit loi. Ja se järkyttävä sotku.. jonka ne on saanut suhteellisen hyvin kyllä siivottua, vain bajamajat nököttää vielä koulun nurkalla.

Annis ja Ipe olivat tällä viikolla gandiassa visiteeraamassa. Tulivat Pariisin kautta ja olivat sieltä saaneet jonkin Ranksalaisen Flunssan ja sairastivat sitä melkein koko viikon. Hirveän harmittavaa, vaikka ketään ei varmasti harmittanut niin paljon kuin tyttöjä. Annis pääsi sentäs vähän seuraamaan niitä perjantaisia hulabaloita ja eilen käytiin jopa vähän rannalla, mutta muuten jäi tytöiltä aika pahasti gandian yöelämä tai Valencian nähtävyydet näkemättä. Silti oli kiva kun kävivät vaikka melkein teki mieli lähteä niiden mukana kotiin... ehdin jo syödä kaikki tuliaislakutkin, ahne kun olen. Rangaistuksena tuli mahanpuru.

Mennään Patrin ja Tilin kanssa ratsastamaan! Tässä joku päivä, kunhan nuo kaksi kerää vähän rohkeutta. Kumpikaan ei ole lajia ennen kokeillut ja Patri kohtasi hipon ensimmäistä kertaa elämässään viime viikolla!

Patri oli Valenciassa töissä hevosexpossa tämän viikonlopun. Käytiin Tilinkin kanssa siellä piipahtamassa perjantaina, kun kerran ilmaiseksi päästiin. Siellä oli hevosia karsinoissa paijattavina ja kuvattavina. Toiset pollet kieppu kouluohjelmaa areenalla ja toisia hassuhattuiset miehet esitteli niille jotka haluaa ostaa oman ponin. (halusin mutta ne on niin kauhian kalliita.) Nähtiin myös espanjalaisten korvike Lipizzan-hevosille, kiitos Patrin joka salakuljetti meidät näytökseen sisälle ja vältettiin 12 euron sisäänpääsymaksu. Epäilen että ne oli Andalusialaisia heppoja joita siellä tanssitettiin, mutta en ole hevosrotuja kerrannut enää murrosiän jälkeen joten taito tunnistaa on päässyt valitettavasti hieman ruostumaan... Hienon näköistä oli, ja sain jopa Tilin innostumaan kun selittelin mitä se vaatii saada se polle tekemään mitä teki. Kaiken näköistä sitä on lapsuudessa opetellu ja vieläkin ne on muistissa. Ihan kuin pikkukakkosen tunnusbiisi. Siellä ne on kaikki päässä kun vähän kaivelee.

No Patrin palkka viiden päivän työstä oli kuponkeja Gandian ratsastuskoululle ja maailman paras kämppikseni vie meidät sinne mukanaan! Enpä malta odottaa. Opettelen sanastoa espanjaksi että puhutaan heppojen kanssa sitten samaa kieltä :b

Lauantaina meille oli nakitettu koulupäivä. Tavallaan ei haitannut koska vapaapäiviä mulla on välillä enemmän kuin jaksaa sietää. Viikonloppua ei erota viikosta yleensä muutenkaan.
Ajettiin bussilla meidän "habitats of interest for mediterranean plants" -luokan kanssa Valencian liepeille La Albuferan luonnonpuistoon. Puiston kerrotaan olevan 21 000 hehtaarin kokoinen mutta sitten sanotaan että alueesta on 18 000 hehtaaria riisipeltoa ja jonkinmoinen lohko myös appelsiiniviljelmiä joten käytännössä itse luonnonpuistoa on siten noin 900 hehtaaria.
Alueen läpi kulkee tie jolla kuolee törmäyksissä kuulemma eniten eläimiä koko Iberian peninsulassa ja osa "luonnonpuistosta" on hotelleja ja eityisesti puiston hiekkaranta on turistien suosiossa. Harmi vain että Valencian satama vaikuttaa hiekkarantaan niin että hiekkaa häviää joka vuosi sellaisia määriä että rannan ennustetaan häviävän lopulta kokonaan.
Alueella sijaitsee myös Espanjan suurin järvi, joka tosin on niin saastunut viljelyksiltä tulevien lannoitteiden ym. takia, ettei siinä uimista suositella.
Hieman olin siellä puistossa ihmeissäni, asfaltilla päällystetyllä tiellä kävellessämme, että mikä hemmetin luonnonpuisto se tämä on. Ihan kuin alue olisi vain luonnonpuistoksi ristitty, ilman sen kummempaa suunnitelmaa paikan suojelemisesta. Hyvin yleistä mentaliteettia ympäristönsuojelua kohtaan kuvaa ehkä se, että meidän oma opettajakin myönsi käyttävänsä puiston läpi kulkevaa tietä tullessan Valenciasta Gandiaan ja takaisin, vaikka se vähän omatuntoa kaihertaakin. Vierestä menisi kaksi vaihtoehtoista väylää, mutta puiston läpi on niin mukava körötellä. Varmasti.
Aina ei pysty ymmärtämään...

Eilen podin tylsistyttävää sunnuntaiaamua, ja päätettiin lähteä Tilin kanssa 70 kilomterin päähän, Alcoyhin katsomaan siellä nyt järjestettävää fiestaa, jonka teemana on moorit ja kristityt. Lonely Planet kertoo että kaupungissa ei tapahdu yhtään mitään 51 ja puolena viikkona vuodesta, mutta nämä bileet on vierailun arvoiset. Ideana on ollut alunperin juhlia Pyhää Yrjöä ja moorien ja kristittyjen välillä vuonna 1267 käytyä taistelua. Ymmärtääkseni perinne jatkuu 1500 luvulle asti.
Saavuttiin Tilin kanssa paikalle liian myöhään, taistelut oli jo käyty ja uusinta olisi vasta viiden tunnin kuluttua ja sitten alkoi sataa vettä. Nähtiin me vähän jotain kulkuetta, mutta lähinnä nähtiin ihmisiä jotka oli pukeutunut asianmukaisiin releisiin ja joi itseään humalaan.
Olen todennut että espanjassa parhaat bileet on ne joissa ihmiset voi ryypätä pukeutuneena joksikin muuksi. Ehkä ajatuksena on se että voit törppöillä niin paljon kuin mieli tekee eikä kukaan tunnista sua! Tavallaan ihan fiksua.
Katsottiin sitä temmellystä siellä tovi ja ajettiin sitten rannikolle Alicanteen juomaan kahvit, joka olikin paljon miellyttävämäpää auringonpaisteessa.

Tänäänkin on aurinkoa. Toivottavasti jatkuu samanlaisena, koska keskiviikkona saan vierailijoita suomesta ja toivon että voidaan viettää aikaa rannalla lököillen!

Ehkä täällä vihdoinkin alkoi kesä. Mutta kun tästä ei ikinä tiedä... Yhtenä päivänä on semmonen helle että naurattaa ja toisena niin kylmä että meinaa tulla itku kun laitto kaikki villapaidat äidin matkassa jo Suomeen.
Mutta nyt on ollut koko viikko niin nättiä että uskallan sanoa että kesä on. hip hei ja rusketusraita!
Erasmukset alkaa olla luennoilla jo suhteellisen levottomia. Ihan hullua istua sisällä kuuntelemassa jotain älyttömyyksiä kun ulkona paistaa aurinko ja uima-altaat on puhdistettu muovipusseista ja ötököistä. Luulen että jotkut opettajatkin unohtuu terassille juomaan sangriaa päätellen siitä että joka toinen luento on jotenkin ihmeellisesti peruttu. En yhtään ihmettele että suomessa aktiivinen yliopisto-opiskelu loppuu jo suunnilleen ennen vappua. Harvan opiskelumotivaatio voittaa hingun päästä ulos kun arska paistaa eikä tarvii enää untuvatakkia. En ymmärrä miten täällä pitäisi jaksaa opiskella 30 asteen lämmössä vielä kuukausi. Ei jotenkin huvita kun joka päivä tuntuu kesälomalta.
Tajusin muuten äsken että täältä jäi kevät ihan välistä. Tai talvi tai syksy. Ei voi tietää, mutta joku puuttui. Lokakuussa oli kesä, tammikuussa ehkä syksy ja nyt kesä. Vuodenaikaköyhä maa. Ainoastaan meidän asunnossa on ollu talvi. Täällä on vieläkin ihan uskomattoman kylmä! Epäilen että joku kylmäkallettaa meidän lattioita...

Olin äsken ihan vaan hetken ulkona naama hymyssä aurinkoon päin ja nyt mun posket punottaa siihen malliin että en tiedä kehtaanko lähteä kohta alkavalle luennolle. Ja kun opettaja ei vaivaantunut eilenkään paikalle niin ehkä teen oletuksen tilastoihin nojaten että se on tänäänkin unohtanut päivätyönsä.

Taas espanjassa. Taas sataa ja taas ei toimi telkkari.
Taistelen tappavan väsymyksen kanssa, kun en nyt ihan vielä viitsisi mennä nukkumaan vaikka kuin ei olisi nukkunut viime yönä. Kaverilla, jonka luona tuolla asuttiin, oli eilen syntymäpäivät ja niitä oli toki juhlittava vaikka mun pitikin lähteä neljältä aamuyöllä stanstedin lentokentälle. Lähdin sitten suurin piirtein suoraan baarista. En voi suositella kenellekään. Tai silloin valitsee jonkun muun kuin pihtarilentoyhtiön, kuten Ryanairin, joka ei tarjoa matkustajille niitä pieniä paperipusseja jos sattuu yllättämään heikotus. Tai sitten ei pidä lähteä juhlimaan hullun puolalaisen kanssa joka on ajatusta nopeampi shottilasin täyttäjä.

Lontoossa meihin iski laiskuus ja jätettiin reippaana turistina säntäileminen muille. Tanja kaupungissa monta vuotta asuneena ei tosin tuntenut mitään syvää tarvettakaan käydä pällistelemässä big beniä tai vahanukkeja ja itsekin olen siellä ehtinyt piipahtaa, joten ei tarvinnu leikkiä mitään superturistia tällä kertaa.
Käytiin tekemässä muutamia epätoivoisia ostospyrähdyksiä, mutta eipä sitä juuri shoppailuksi voi kutsua. Ostin soijarouhepalloja joista voi tehdä lihatonta lihakeittoa ja kangaskassin.

Sen verran turisteerasin että Tanja vei mut sen vanhoille kotinurkille johonkin päin itä-lontoota, kun siellä kuulemma oli kaupungin halvin tuoppi. Kilometrien kävelyn jälkeen se löytyikin! Ja näin kappaleen lontoota jota lonely planet ei välttämättä esittelisi.

Toisen citytourin tein yhtenä päivänä matkalla Tate Moderniin, kun eksytin itseni muutamalla maililla ohi kohteen ja jouduin kävelemään tuntitolkulla että sain itseni taas takaisin kartalle ja sinne museoon. Näin onnettomalla suuntavaistolla vähän ihmetyttää että en ole onnistunut hukkaamaan itseäni lopullisesti... Vinkki vinkki, tasku gprs voisi olla loistava synttärilahja tai muuten saatan joskus vaan kadota.

Sillä kaverilla jonka luona nyt loisittiin on ehkä mielenkiintoisempia asumisratkaisuja mitä on vähään aikaann nähnyt. (Jos ei lasketa sitä yhtä Tanjan spugenaapuria pariisista joka asu ostoskärryssä). Sakke asuu Lontoossa neljän hengen kommuunissa asunnossa joka on semmonen studion tyyppinen kahdessa kerroksessa. Ainoat huoneet on kaksi lasitiilistä kylpyhuonetta, jotka ei varinaisesti tuo yksityisyyttä ellei jätä valoja sytyttämättä sinne meniessä... Kämppikset on erotellu itselleen nurkkauksia asunnosta jollain verho ja hylly-systeemeillä. Mutta jotenkin ihmeen kaupalla mekin mahduttiin sinne Tanjan kanssa ja lisäksi siellä hengas semmonen norjalainen hippi joka oli läpikulkumatkalla intiaan joogaamaan. Yksi kämppiksistä oli pelkkää ystävällisyyttään tarjonnu sille sohvapaikkaa siksi ajaksi että poika saa viisumin matkalleen.
Ei ehkä mun solidaarisuus repeis tämän tyyppiseen asumismuotoon. Etenkään kun yksi niistä tekee yötöitä ja joutuu nukkumaan päivät ja toinen pitää siellä jotain hierontapraktiikkaa kaikki viikonloput. Mutta Lontoon ylikuumenneet asuntomarkkinat pakottaa ehkä pieneen joustavuuteen jos ei halua maksaa yksiöstä kutos zonella tuhatta puntaa kuussa.
Itse olen erittäin kiitollinen omasta huoneestani ja siinä olevasta ovesta. Ja kyllä se sohvan lainaajakin vähän siltä norjalaiselta kyseli että mitenköhän kauan se meinaili vielä viipyä...

Pääkaupunki kierrokseni on nyt vaiheessa Lontoo. Yhdeksän tunnin bussimatkan tuloksena päästiin Tanjan kanssa eilen perille, mutta Lontoossa ollaan vasta ehditty juoda kuumaa kaakaota ja nukkua, joten en aio sen enempää vielä Lontoosta kertoa.
Mutta kerronpa, rakkaat kuulijat, pariisista!

Tanja on valittanut että Pariisissa on satanut vettä tammikuusta lähtien joka päivä. Niin synkkää, märkää ja ikävää. Mutta mulla oli poikkeuksellisen hyvä tuuri koko viikon ja kaupunki näytti ällöromanttisen puolensa auringonpaisteineen ja kukkivine kirsikkapuineen. Harmin paikka ettei ollu ketään Jean-Paulia raitapaidassaan suputtumassa korvaan ranskankielisiä iskulauseita. Ens kerralla sitten...

Pariisi on hirmu kompakti kaupunki. Joka paikkaan pääsee ihan viereen metrolla ja kävellenkin kaikki on suhteellisen lähellä. Mutta jos ei huvita kävellä, niin metro on oiva vaihtoehto koska niissä on aina myös kaikkea ohjelmaa! Ihmiset esiintyy joko tarkoituksellisesti tai tahtomattaan. Näin tädin joka söi eväitä metrossa ja avasi eväs-saksanpähkinät nyrkillään. Sitten siellä oli vaikka mitä pelimanneja... yleensä täydellisen surkeita... ja kerran nähtiin tanjan kanssa myöhäisteini jolla roikku housut asianmukaisen alhaalla, mutta ei ollu pistäny boksereita aamulla jalkaan, vaan semmoset kireet tavalliset. ja sit se poika päätti venytellä niin että kellekään ei jääny epäselväks sen kuppikoko. Viihdettä viihdettä!

Museoin taas mielinmäärin. Alkaakin olla museokiintiö kohta täynnä.. Vierailin d´orsayn taidemuseossa johon oli ihan hullu jono, vaikkakin kohtalaisen nopea. Silti ihmisillä oli eväitä varattuna mukaan. patonkia ja pateeta.
Tanja vei mut tietenkin myös myös Louvreen josta katsottiin Mona Lisa ja Milon Venus ja lähdettiin pois kun pääsiäinen oli houkutellu museon täyteen hulluja säntäileviä turisteja ja ikiaikainen taide ei ole ikinä ollut muutenkaan niin lähellä sydäntäni. Mutta tulipa käytyä.
Käytiin myös Pomppidoun modernin taiteen museossa jonka mielenkiintoisin anti oli varmasti se että kaikki rakennuksen putket, vesi, ilma, lämpö, kulkee rakennuksen ulkopuolella. Lisäksi siellä on putki ihmisille joka nostaa rullaportailla jengin rakennuksen katolle josta näkee koko pariisin! Oli siellä museossa pari Picassoa ja Miroakin. Juu ja Picasso-museossakin käytiin! Herranjestas, olen mummoutunut.
Ei käyty juhlimassakaan juuri ollenkaan. Pariisissa on niin kallis tuoppi! Juotiin kylläkin euron skumppaa Tanjan ikkunattomassa asunnossa, lähellä montmartrea, vielä lähempänä historiallisestikin kuuluisaa prostituutiokaupunginosaa.
Mutta ei sitä olisi voinut juhliakaan koska sillon olisi saattanut krapulasta kärsiessä jäädä näkemättä Jim Morrisonin hauta Berelachaisen hautuumaalla ja Eiffeltorni, riemukaari ja Notre Dame. Ja olisi jäänyt syömättä se yksi creppi siellä place mongen alueella johon sai ämpärillisen juustoa.

Barcelona on jälleen aiheuttanut jalkoihin rasitusvammoja ja lompakkoon tyhjiön.
Tai äidin lompakkoon. heheh. kiitos äiti kun ruokit :)

Turisteeraaminen ei ole millään muotoa rentouttavaa ja kaikki kateelliset saa postissa kuvan rakosta kantapäässäni! Apoaikaisin aamulla alkava citymaratoni neljän vuorokauden ajan on hirmu kuluttavaa. Jos johonkin väliin jää hengähdystauko niin se käytetään jalkojen venyttelyyn ja turistioppaan lukemiseen jos löytyisi lisää mielenkiintoisia kohteita joihin jaksaisi vielä kävellä. Ja Barcelonassa niitä löytyy.
Pelkästään shoppailusta askelmittari antaisi kiitettäviä lukuja, mutta käytiin myös mm. eläintarhassa ja museoissa ja kurkkimassa tietysti gaudin arkkitehtuurisia kummallisuuksia. En vieläkään pysty sanomaan että pitäisin Sagrada Familiasta. Olisi se kuinka nerokas tahansa, tai mitä siitä ikinä sanotaankaan, niin mun silmään se on vain ruma ja verrattaessa turhana rahareikänä ehkä talvisin lämmitettävään aleksanterinkatuun. Mutta lahjotuksillahan sitä kirkkoa rakennetaan, (jonka takia myös edistyminen on jotakuinkin hidasta) ja jos joku nyt haluaa roponsa siihen työntää, niin mikä minä olen sanomaan että nyt tuli valittua kyllä ihan väärä kohde.

Barcelonan eläintarha oli vaikuttava. En ole ennen nähnytkään semmosia otuksia mitä sinne oli häkitetty. Pygmy hippopotamus, mara ja semmonen jänis joka käveli neljällä jalalla. Käyttäydyttiin kauhean loukkaavasti niitä elukkaparkoja kohtaan kun naurettiin hysteerisenä niiden könyämiselle, mutta kai niidenkin pitää oppia show-bisneksen julmuus.

Barcelonan modernintaiteen museossakin, MACBA:ssa käytiin. Paikka on valmistunut vuonna 1995, joka on jotakuinkin samoihin aikoihin kuin Kiasma ja rakennukset muistuttavat myös tyyliltään toisiaan. MACBAnkin edessä käy porukka skeittaamassa. Pikkusiskoni kyllä huomautti että Barcelonassa ne ei viitsi näköjään paljon kotona treenata ennen kuin tulevat julkiselle paikalle temppuilemaan. Kulttuurieroja... MACBA ja Kiasman yhtäläisyyksiksi voin ehkä mainita myös sen että kummassakin voi olettaa näkevänsä ihan mitä tahansa vitriinissä. Tällä kertaa oli paljon dildoja (ehkä teemana oli barcelonan vesiyhtiön rakennus, hihhih) ja muita leluja. Hyvä museo se oli, oikein mielenkiintoinen.
Kuten tietysti koko kaupunki. Oluen hinta tulee aina yllätyksenä, se on täysin riippumaton paikan tasosta tai sijainnista. Yllättävää myös on, kuinka paljon metrotunneleissa joutuu kävelemään päästäkseen linjalta toiselle. Ja kuinka ne tunnelit on rakennettu niin portaikkoisiksi, ettei kukaan lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa niihin viitsi lähteä. Ja kuinka sinne taas jäi hyvästä yrityksestä huolimatta hirveä määrä nähtävää...

On ihan hyvä lepuuttaa tämä puolitoista vuorokautta taas Gandian rauhassa. Sain itseni kipeäksi, toivottavasti se häviää yössä tai muuten olen huomenna kipeä kun lähden kahden viikon kierrokselle Pariisiin ja Lontooseen! En oleta että tulee kovin rauhallisesti lomailtua sielläkään Tanjan kanssa... Olen kuitenkin treenannut kävelylihaksia nyt äärimmäisilleen, että enköhän tule kunnialla suoriutumaan Louvresta ja muista pakollisuuksista Euroopan suurimmissa pääkaupungeissa.

Ostin muuten äsken lentolipun takaisin kotiin. 30.5.2007 on vaihto ohi.