astanewsletter

2007-06-19T07:20:00.000+02:00

Hirveä pöhnä. Tässä talossa ei pysty nukkumaan ja sälekaihtimista huolimatta on liian valoisaa iltaisin edes yrittää. Meidän perheessä on myös tapana että ensimmäiseksi heränneellä on lupa herättää kaikki muutkin koska nukkuminen aamuisin on vaan tyhmää ja on tyypin oma vika jos ei mennyt illalla jo kymmeneltä nukkumaan ja aamulla väsyttää. Yritin protestoida puoli kahdeksalta kun joku juoksi korkokengillä puulattialla ja pikkusisko huusi talon toiselta puolelta asiaa jollekin toiseen, tai sitten joululahjalistaa korvatunturille ja en yhtään epäile etteikö viesti olisi mennyt perille. Olen siis hereillä. Ja väsyttää. Tavaksi tuli espanjassa kirjoittaa aamuisin niin jatketaan sitä perinnettä nyt sitten täälläkin.

Mutta ihan kuin ei olisi koskaan missään ollutkaan. Viimeiset yhdeksän kuukautta espanjassa on hävinnyt tuhkana tuuleen eikä tunnetta jeesaa ollenkaan se ettei kotona näytä muuttuneen mikään. Muutaman kerrostalon ovat rakentaneet Laajasaloon... mutta vieläkin naapurin chihuahua kakkaa meidän etupihalle, pikkusisko sotkee ja juhannuksena on kylmä vaikka kuin olisi ilmasto lämmennyt. Toisaalta on hienoa että on jotain asioita jotka jatkuu samanlaisena vuosituhannesta toiseen. Jos Gandiassa joinakin kylminä ja yksinäisinä öinä ajattelinkin että sopeudunko enää joukkoon, niin olisi vain pitänyt muistaa ettei sille maailmalle muutamassa kuukaudessa mitään tapahdu. Ehkä joskus voi lähteä pitemmällekin reissulle nyt kun tietää että aina on asioita jotka pysyy muuttumattomana kuin peruskallio.

Toisaalta hirmu sääli että mun poissaolo ei tunnu olevan vaikuttanut mihinkään. Siis tarkoitan nyt itsessäni, en olettanutkaan että Suomen kansa olisi kovin paljon hätääntynyt poissaolostani. Jos tuntuu siltä kuin en olisi koskaan täältä lähtenytkään, niin onko mulle sitten myöskään jäänyt reissusta mitään käteenkään? En ole puhunut espanjaa sen jälkeen kun tulin kotiin. Jos ei lasketa sitä yhtä lauantai aamuyötä... ja kaiken maailman itseruskettajat ja solariumit saa mut näyttämään täällä niiden rinnalla vaan vähän tavanomaista keltaisemmalta. Huoh. Eli se siitä sitten. En pysty tekemään Paulan paellaakaan kun ei täällä myydä edes tuoretta mustekalaa. Kotiinpaluumasennusta vai katuvuutta lähtemisestä? No ei varmasti kumpaakaan. Kuhan synkistelen. Oli hienoa olla siellä, vaikka alkaisinkin epäillä olinko kuitenkaan... ja nyt on hienoa olla kotona! Kohta täytyy kuitenkin alkaa suunnitella taas uusia reissuja ettei elämä ihan tylsäksi kävisi...

2007-06-08T11:32:00.000+02:00

Reilu viikko kotiutumisesta ja pahemmasta kulttuurishokista ei ole ollut vielä havaintoja. Olen mutustanut ruisleipää kuin mielipuoli ja ihmetellyt kuinka ulkona vaan voikin olla niin valoisaa vielä keskellä yötä ja aurinko nousee ennen kuin pääsee bileistä kotiin. Ja kuinka on niin mielettömän vihreätä! Suomen kesää ei ole voittanutta. En vaan muistanut kuinka paljon onkaan niitä spugeja jotka on sammunu metroasemille tai selittää suu vaahdossa ja naama tohjona sulle jotain älytöntä spårassa. Ei ole ollut niitä ikävä. Melkein kaikkea muuta oli. Äiti kommentoi että ei ole ehtinyt nähdä mua kuin ehkä kymmenen minuuttia koko viikkona, mikä on aika totta koska on niin kauheasti kaikkea tekemistä ja ihmisiä ja paikkoja nähtävänä!

Luulen että mulla on ollut aivot lomalla koko viimeiset yhdeksän kuukautta. Ja ei pelkästään sen takia että kurssit koulussa oli melko haasteettomia, mutta myös siksi että opettelin sulkemaan pään pois päältä silloin kun ei jaksanut yrittää ymmärtää ympärillä kuuluvaa molotusta. En ollut mainosten kohderyhmää, joten niitä ei tarvinnut lukea tai kuunnella tai kaupungilla ei tarvinnut kulkea valppaana koska tuttuja siellä ei olisi tullut vastaan todennäköisesti kuitenkaan. Täällä olen ihan uupunut kun koko ajan pommitetaan mainoksilla jotka täytyy lukea tai ymmärtää tai pitää olla skarppina kuin partiolainen jos tulisi vaikka joku kaveri kadulla vastaan. Hirveä informaatiotulva enkä pysty sulkemaan sitä pois... kaikki ihmispuhe kaduilla...

Toinen ongelma jonka havaitsin on että suomenkielessäni on tapahtunut taantuminen. Ensimmäiset pari päivää meni ihan kivasti, sain asiani ilmaistua ilman ongelmia, mutta nyt mulla on välillä hillittömiä vaikeuksia löytää varsinkaan oikeita adjektiiveja. Kerroin havainnostani Marialle joka oli viime syksynä Unkarissa ja sille oli kuulemma käynyt kotiin palattuaan ihan sama. Kuulemma paranee muutamissa päivissä. Olisikin aika surullista jos en kohta pystyisi puhumaan suomea enkä espanjaa. Patrin mukaan se on jo nyt heikompaa kuin viikko sitten. Ihan kiva. Onneksi telkkarista tulee aamuisin Serranon perhe... joka on muuten aika loistava sarja jos haluaa tietää millainen on tyypillinen espanjalainen perhe ja sen sosiaalinen rakenne. Lähtien esimerkiksi siitä että kaikkien miesten äidit asuu samassa talossa kuin muu perhe. Meillä on muuten kotona melkein oikea espanjalainen perhe :D

2007-06-03T09:51:00.000+02:00

Jo olen suomessa ja saavuin ihan aikataulussakin vaikka espanja yrittikin järjestää kaikenlaista ongelmaa matkan varrelle. Vaikka kuinkas muutenkaan, onhan se espanja.

Til, Patri ja saksalainen ystävämme Ralph heitti mut viime tiistaina Valenciaan Tilin autonrämällä joka ei ole vieläkään päässyt katsastuksesta läpi koska jarrut ei toimi riittävän hyvin... Olisin halunnut kyydin vain Gandian juna-asemalle ettei tarvitsisi tehdä mitään jäähyväisspektaakkelia Valenciassa (ja se auto on myöskin aika pelottava), mutta ketään ei kiinnostanut mun vastalauseet. No, lämmittihän se tietysti sydäntä että tulivat saattamaan viimeiseen asti, vaikka tunnelmalliset ja ylisentimentaaliset jäähyväiset ällöttää mua... ja saa surulliseksi.

Istuin mukavasti Valencia-Barcelona junassa ja tuhlailin saldoa kännykästä lähettelemällä tekstiviestejä kun juna jäi seisomaan jonnekkin radan varrelle toviksi jos toiseksikin. Konduktööri ilmoitti että tässä ollaan nyt aika x koska jossain on tapahtunut onnettomuus. Espanjalaisia ei yleensä mikään kovasti stressaa ja vähiten myöhästyminen. Niinpä kaikki näytti lähinnä vain helpottuneilta siitä että pääsivät ulos polttamaan rajattoman määrän tupakkaa mutta mulla meinas päässä räjähtää tärkeitä verisuonia kun oltiin odoteltu paikallaan jo reippaasti toista tuntia ja ainoa ilmoitus asiaa koskien oli että junalippua junan ravintolassa vilauttamalla saa olutta tai muuta juotavaa. Mulla oli lento Barcelonasta Helsinkiin muutaman tunnin päästä ja sitä ei yksi san miguel muuta! No ehkä se vähän lämmitti. Ja lopulta tietenkin ehdin kuin ehdinkin sille lennolle, vaikkakaan en ehtinyt shuttleen lentokentän ja juna-aseman välillä ja sain maksaa mansikoita taksista jonka kuskikin oli ihan ikävä.

Kentällä laitoin taas aivot narikkaan joka meinas koitua aika kohtalokkaaksi kun jätin läppärikassini vessaan. Tallustelin jo lähtöportille ja ihmettelin kun olo oli niin kevyt kun tajusin että kassi missä on mun puoli elämää, on kaikkien espanjalaisten kleptomaaninen ulottuvilla yleisessä vessassa ja pussukassa on myöskin läppärin lisäksi lentolippun ja erasmuspaperit. Vanhenin ehkä kymmen vuotta pelkästä huolesta. Onneksi kentällä ei ollut paljon muita kuin rehellisiä ja aina niin luotettavia suomalaisia ja joku näistä ihanan kunnollisista ihmetteli sen kassin kanssa vessan ulkopuolella että mitä sille tekisi.
On kiva olla kotona. On kiva että ihmisistä ei tarvitse ajatella aina pahinta.

Lento oli keskiviikko aamuna kuudelta suomessa ja vaikka olin äidille yöllä imoittanut että en varmastikaan ehdi lennolleni, olipa äippä kuitenkin vastassa. Äidin lisäksi mun yhden hengen tervetulokomitea, Maria oli porteilla odottelemassa mukanaan säkillinen suklaata, salmiakkia, riisipiirakoita, ruisleipää, siideriä ja oih, LAKUA!!! hullu ystäväni... ja ihana, ihana Fazer!

Outoa olla suomessa. ei vielä ihan ymmärrä että olen täällä. on niin kylmä ja vihreätä. eikä enää ole outoa syödä kaurapuuroa aamuisin.

2007-05-28T15:01:00.000+02:00

Olen täysin stressaantunut tästä lähtemisestä ja ratkesin jo ryyppäämään. Ilman valkoviiniä saattaisin ehkä innostua itkemään.
Viimeiset kolme päivää on pyöriny vain lähdön ympärillä. Lauantaina oli läksiäiset ja sunnuntaina toivuttiin niistä ja tänään alkoi pakkaaminen. Huomasin että mulla on tavaraa enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitella enkä saisi niitä kaikkia tuotua kotiin vaikka heittäisin kuperkeikan ja antaisin postitoimiston tädille pusun poskelle. Aloitin pakkaamisen luottavaisen mielin joka kuitenkin hiljalleen muuttui syväksi epätoivoksi, juoksuun postiin kolme minuuttia ennen sulkemisaikaa ja sieltä markettiin kerjäämään pahvilaatikkoa ja takaisin postiin jossa kerrottiin että mun paketti painaa 4 kiloa 30 grammaa ja viisi kiloa maksaisi samat 34 euroa. Ei semmonen käy, siispä tallustin takaisin kotiin ja punnitsin kilon lisää tavaraa vertaamalla niiden painoa jauhopakettiin ja huomenna teen uuden yrityksen postiin. Tosin se viiden kilon vähennys ei auta matkalaukussa paljoakaan ja olen heittänyt paniikinomaisesti puolet omaisuudestani roskiin tai paikalliselle uffille.
Mun mielestä on täysin epäreilua että mun oletetaan asuvan espanjassa vuoden ja selviytyvän kahdellakymmenellä kilolla tavaraa! ihmiset ottaa saman verran viikon lomalle uima-altaalla! Vaikka paremmin mulla menee kuin yhdellä norjalaisella jolla oli jo syyskuussa tullessaan 35 kiloa, koska ei raaskinut jättää lp:tään kotiin...

Pakkaaminen tässä tosin pahinta ole. Pahinta on se että joutuu sanomaan moit ihmisille joiden kanssa on ollut jo parhaimmassa tapauksessa vuoden kuin paita ja peppu mutta jälleennäkemisestä ei ole mitään tietoa. Tilin kämppikset olisi halunnut järjestää mulle tänään illallisen mutta mä en enää kestä tätä hyvästien jättöä ja haluaisin mieluummin työntää vain pään tyynyliinan ja tyynyn väliin ja olla piilossa kunnes olen taas kotona. Sain luikerreltua niistä illallissuunnitelmista mutta en siitä että til tekee meille lettuja illalla.
Jos vain nyt voisin kadota nopeasti ja laittaa sitten sähköpostia kaikille kun olen kotona. "Oli hauskaa, nähdään pian eikö vaan!"

Tämä taitaa olla espanjan aikani viimeinen postaus. Sekin aika surullista, olin jo tottunut siihen että kaikesta tulee tehdä tilitys koko maailman luettavaksi.
Pitäisi varmaan tehdä yhteenveto mitä jäi käteen ja mikä oli kivointa ja mikä kauheinta. Mutta nyt ei pää taivu mihinkään järkevään selontekoon. Sain reissusta ehkä lisää solidaarisuutta, saksanespanjan ymmärrystä, hiekkaa tukkaan ja hassun haju vaatteisiin kun pesukone temppuilee. Toisaalta en vieläkään aina ymmärrä espanjalaisia, vähiten kielen takia, valkoista leipää tai sitä miten ne voi käyttää oliiviöljyä kuin vettä vain. Tarvitsisin ehkä kymmenen vuotta lisää..

No en nyt mene vannomaan että pysyn täysin blogista erossa, voi olla kulttuurishokissani kotiinpalattuani alan tehdä raporttia teistä hyvät ystävät! Keskiviikko aamuna kotona, laittakaapa tervetulokomitea valmiiksi.

2007-05-23T10:12:00.000+02:00

Valittelin maanantaina Patrille että ei ole enää mitään mielenkiintoista laitettavaa blogiin kun kaikki on sitä samaa kauraa, tai vehnää, kuin aina ennenkin. Eväs on vieläkin nimeltään patonki, mun kaurapuuron syömistä paheksutaan ja espanjassa on kuuma. Mitä näitä aina toistelemaan. Niinpä kaksi viimeitä tekstiä on käsitellyt mun nukkumista tai sen vajetta ja kotiintuloa... sori siitä.

Mutta eilen keksin espanjasta vielä yhden uuden kuriositeetin!
Oltiin Tilin kanssa leffassa katsomassa (hillittömän hyvää leffaa) La vida de los otros ja sama saksaksi, mutta tietenkin se oli täällä dupattu espanjaksi. Leffan jälkeen riemuitsin kehittyneestä espanjan taidostani, sillä kykenin ymmärtämään lähes koko pätkän ongelmitta! Sitten tajusin että täällä kun tehdään duppaus ulkomaalaisille rooleille, niin niihin laitetaan semmonen oma aksentti joka on yleensä aika naurettava esimerkiksi ranskalaisille ja kiinalaisille. Niinpä tietenkin saksalaisten karikatyyri on hidas puhetapa ja yliselkeä artikulaatio. Hitsi. Ymmärrän siis espanjaa, mutta vain jos sitä puhuu saksalainen. Onhan sekin tietysti jotain. Saksalaiset tykkää tulla espanjaan ja ehkä joku oppii kielenkin niin voin sitten tulevaisuudessa jutustella näiden turistien kanssa jos joku sattuu tulemaan vastaan!

kun tulin yöllä kotiin, oli Gandiassa ukkonen, tai luulen että se oli suunnilleen tässä meidän talon päällä. Nukuin korvatulpat korvissa. Paukkuja tuli puolen minuutin välein, välähdykset saatoin vain kuvitella koska ne espanjalaiset rautasäleet mitkä voi laskea ikkunan eteen pitää pahimmatkin välähdykset ulkona, ääntä ei.. Ja vuoret pitää sen myrskyn pyörimässä vaikka koko yön raivoamassa samassa paikassa. Se on aika mieletöntä, ehkä vähän pelottavaakin :/

Ei siis päästy tiistaina ratsastamaan, huomenna uusi yritys! Tai saas taas nähdä.

2007-05-21T06:18:00.000+02:00

Ihan turhaan olen syyttänyt niitä talitinttejä ja sitä mustaa paholaiskoiraa metelöinnistä, en näköjään pysty nukkumaan vaikka ne kaikki olisi ihan hipihiljaa. Kello on 6.20, heräsin tunti sitten. Mutta mikäs tässä, onpahan ainakin koko päivä aikaa puuhastella! Epäilen että sain silloin pari kuukautta sitten unikiintiön täyteen niillä kahdentoista tunnin yöunilla ja siihen päälle päivätorkut.

Lasken päiviä siihen että olen kotona. En välttämättä siksi että olisin enää innosta hihkuen tulossa, vaan siksi että joka vastaantulija sitä multa kuitenkin kysyy. Tänään on yhdeksän jäljellä siihen että olen perillä, kahdeksan kun lähden. Olen varmastikin ensimmäinen meistä rasmuksista joka kotiutuu ja muiden mielestä se on jotenkin äärimmäisen mielenkiintoista. Tai niille ei ole vielä juolahtanut mieleenkään että kotiin voisi jo lähteä ja mä laitan ne ajattelemaan sitä epämiellyttävää faktaa. Patri kysyy multa suurin piirtein joka päivä että eikö sitä lentoa voisi muuttaa myöhemmäksi, ja kai sen voisikin... Ilmottelen jos muutan mieleni ja jään vielä muutamaksi viikoksi tai koko kesäksi. Gandiasta varmasti löytyisi töitä kun tuhannet madridilaiset tulevat viettämään joka kesäistä rantalomaansa.
Tapasin täällä viime viikolla suomalaisia tyttöjä jotka oli erasmuksena viime vuonna ja nyt vain verestämässä muistoja muutaman viikon. Tytöt oli ollut kesän töissä Gandian baareissa ja kertoivat että paikka oli ollut ihan helvetti kuumuuksine kaikkineen. Ne jotka täällä on käynyt tietää että Gandian ranta on aika mielettömän kokoinen, viisitoista kertaa hietsu, mutta kesällä sinne saa kuulemma tunkea kyynärpäiden kanssa että saa oman pyyhkeensä hiekalle.
Niin että ehkä en jää... Tytöt sanoivat että olivat keväällä ruskeita, mutta jo syksyyn mennessä ihan kalpeita kun olivat ulkoilleet vain öisin :D

Ollaan muuten ehkä vihdoinkin pääsemässä huomenna ratsastamaan! Mennään tässä espanjalaisessa aikataulussa eli kaiken järjestäminen kestää. Ei varmaan oltaisi näinkään ajoissa sen kanssa, mutta tavallaan tulee vähän kiirus jos on tarkoitus että minäkin lähden mukaan. Tulee lisää raporttia jos tosiaan päästään talleille asti.. En yhtään epäile etteikö tässä vielä olisi joku mutka matkassa.

2007-05-17T09:28:00.000+02:00

Kaksitoista päivää jäljellä! Se ole enää mitään! En ole viikkoon pystynyt ajattelemaan juurikaan muuta kuin kotiintuloa. En saa nukuttua kun herään jatkuvasti aamuyöstä siihen että mietin niitä kaikkia tavaroita jotka joudun jättämään tänne.. saati kaikkia kavereita. Taas on se ikävä tunne että suurinta osaa näistä ei tule enää koskaan näkemään. Vaikka niiden ikonit olisi koko loppuelämän mun messengerin listalla... Voi surku. Ja toisaalta ihan järkyttävä ikävä kotiin. Ristiriitainen tunne, ei pysty kuvailemaan. Jännittääkin ihan hirveesti. Ettehän te oo kukaan muuttunut siellä? Enhän mä ole?

Heräsin tänä aamuna puoli kuudelta, neljän tunnin yöunien jälkeen, kun mun ajatukset ei jättäny rauhaan, (saati ne tsiljoona pikkulintua ja naapurin hullu rotweiler, jotka pitää konserttia mun räystään alla ja jossain mihin kivi ei enää lennä) niinpä nousin ylös tiskaamaan ja siivoamaan. Nyt väsyttää niin että pää putoaa näppäimistölle mutta ei auta kun huomenna on mun ensimmäinen ja viimeinen tentti ja pitäisi himppu siihen lukea. Tai toisaalta mun piti myös paeta koulun atk-vitriiniin, kun mun kotona on joku lemmenpesä johon en tunne olevani tervetullut. Til ja Patri on nyt kuherrellu siellä viikon ja mulla palaa hermo. Älä koskaan mene ja naita kämppistäsi ja parasta kaveriasi, niistä molemmista tulee ärsyttäviä kikattelevia epäyksilöitä jotka sotkee sohvatyynyjärjestyksen. Ja mun väsymys ja hermostuneisuus ei nyt siedä ylimääräisiä ärsykkeitä... mur murina.

Lähden ostamaan energiajuomaa, pitää pysyä hereillä ettei tarvii mennä kotiin.

2007-05-13T14:35:00.000+02:00

Ne oli sitten siinä. Euroviisut. Me keräännytttiin yhden norjalaisen kämpille muutaman espanjalaisen, ranskalaisen ja saksalaisen kanssa katsomaan kun eurooppa esittää vuoden naurettavimmat biisit. Vieläkin poskiin sattuu kun on nauranu koko illan. Tein velvollisuuteni ja äänestin Hannaa kun kerta oli mahdollisuus, vaikka eipä tuo paljon auttanut, ei herunut pojoja suomelle espanjasta.
Mulle tuli ihan koti-ikävä niitä viisujen postikortteja katsoessa. Ja viihdytin muuta yleisöä selittämällä niiden sisältöä. Suomenlinna, muumi, kirjastoauto, liitoksistaan natiseva vuoristorata ja munkin mummi käy joka aamu avannossa ilman saunaa! Mummin maine vaan kasvaa! Espanjan telkkarin juontaja kertoi myös että jäänmurtajaristeilyt ovat hyvin tyypillisiä Suomessa, juu juu. Huvittavaa muiden mielestä oli myös se että oon ollu jaana pelkosen kanssa samalla espanjan kurssilla ja prinsessa puvussaan pelleilevä krisse on melkein perhetuttuja :D Nyt ne kaikki kuvittelee että koko Suomi on ihan kylä, kaikki tuntee kaikki ja tehdään viikonloppuisin yhdessä koko pueblon voimin jäänmurtajaristelyjä.
Nyt väsyttää, kun piti lähteä juhlistamaan Serbian voittoa ja harjoittelemaan tanssilattialle sitä LOISTAVAA koreografiaa mikä valloitti varmasti kaikkien katsojien sydämet. Sydämistä puheenollen, luulen että euroviisuissa oli joku katala salaliitto koska krissellä oli samanlainen sydän poskessaan kuin serbian edustajilla...

2007-05-08T12:58:00.000+02:00

Olen viettänyt Paellan kotiseuduilla viimeiset kahdeksan ja puoli kuukautta ja maistoin kyseistä ruokalajia ensimmäisen kerran viime lauantaina. Aika hyvin vältelty riisiruokaa, mielestäni. Edes niissä paellabileissä ei tullut syötyä, mutta johtunee ehkä siitä että jengi tykkää tehdä paellansa chorizosta = makkaraa, tai kanasta eikä nämä kuulu omaan ruokavaliooni.
Paula Zaragosasta päätti korjata tämän hirvittävän kulinaristisen laiminlyönnin ja opetti mua ja paria muuta onnetonta rasmusta ihan kädestä pitäen miten Paella de mariscos on tehtävä. Resepti alkaa sillä että kaadetaan pannulle kaksi desiä oliiviöljyä ja lupaan etten kotona pysty tekemään samaa vaikka tulos olisikin pannuun ikiaikaisesti takertunut palanut riisiklöntti. Ja siis, hillittömän hyvää se oli, eikä varmasti vähiten sen rasvan takia, mutta herran jeesus, joku raja pitää olla!
Mä en jotenkin jaksa ymmärtää miten nämä tytöt on täällä niin pieniä ja hoikkia kuin mitkä, vaikka ne vetää öljyä kuin vettä vaan. Paula on ihan tikku ja mun kämppis vielä pienempi, vaikka sen tavallinen ruokavalio alkaa aamulla suklaakakulla ja jatkuu päivän mittaan sipseillä, suklaalla ja öljyssä keitetyillä perunoilla. Itse mutustaa salaattia päivät pääksytysten ja käy lenkillä ja silti Patri on se jonka maha kääntyy sisäänpäin. Raivostuttavaa. Mistä saisi ostettua espanjalaisen metabolian?

2007-05-04T14:55:00.000+02:00

On tämä espanja kyllä kumma paikka.
Yritin eilen viettää rauhallista torstai-iltaa katsomalla Housea espanjaksi dubattuna ja se vaatii aina hillitöntä keskittymistä tai muuten ei ymmärrä mitään ja silloin telkkarin katsominen ei ole tarkoituksenmukaisen viihdyttävää.
No, joku päätti häiritä suoritustani pitämällä jossain naapurissa oman ilotulitusshown, joka vastasi näyttäyydeltään ja pituudeltaan suunnilleen parhaimpia uuden vuoden ampuja Suomessa. Mutta tälle metelöinnille ei ollut mitään nähtävää syytä. Häät ehkä... mutta torstaina? Eilen ei mielestäni ollut jalkapalloakaan telkkarissa... Ehkä jollain oli jäänyt Fallaseista tukku raketteja jäljelle ja niistä teki mieli päästä eroon... Oikeastaan syy voi olla ihan mikä vaan, vaikka yllämainitut on ehkä yleisempiä. Näitä yhden miehen festivaaleja on melkein joka päivä. Jos nämä showt ei ole paria minuuttia pitempiä settejä, niin niitä ei enää oikeastaan edes huomaa. (Vähän sama kun santahaminan vieressä asuva ei enää kuule vaikka naapurissa on tykistöharjoitukset ja ikkunat helisee.)
Mutta en silti jaksa käsittää minkä takia täällä on aina jonkun pidettävä jotain jumalatonta älämölyä, kun tavallinen pulliainen haluaisi olla hetken ihan rauhassa. Jos talot ei ole tiivistettyjä kylmyydeltä, niin ei se metakkakaan vaan siellä ulkona pysy! Hei haloo. Voisivat keskittyä huomiohakuisuudellaan vaikka pantomiimiin.

Viikonloppu tulossa, ei mitään tekemistä mielessä. Jatkan varmaan projektia olla kadehdittavan ruskea kun tulen kotiin. Tämä toteutetaan auringolla ja rantalentopallolla.
Tulettehan sitten moikkaamaan ihotautipoliklinikalle kun olen palanut poroksi?

Saatiin muuten Patrin kanssa sähkölasku kahdelta kuukaudelta. 102 euroa. Ei voi ymmärtää miten mahdollista jos kämpässä ei ole lämmitystä. Patri sanoo että laskun suuruus johtuu siitä että en ole ottanut läppärin piuhaa seinästä silloin kun se ei ole päällä. Luulen että nyt se mököttää mulle koska rikkaan maan pösilö on tullut tänne kaksinkertaistamaan sen sähkölaskun.

2007-04-29T14:09:00.000+02:00

Taas mennyt viikko, neljä vielä jäljellä. Koti-ikävä, mutta ei mikään ihmekään kun Suomi ja Helsinki on niin hienoja paikkoja asua!
Juttelin pari päivää sitten Tilin kämppiksen kanssa joka oli käynyt Helsingissä pääsiäislomalla tyttöystävänsä kanssa. Tiesin että se oli sinne menossa ja olin vähän huolissani miten ne siellä tulevat pärjäämään.. Kauhean kylmä huhtikuu, ihmiset ei uskalla katsoa toisiaan silmiin ja tuoppi maksaa triplasti espanjaan verrattuna. Se on vaikea ympäristö jos siihen ei osaa varautua, mietin.

Mutta Nachopa oli viihtynyt loistavasti! Nacho oli käynyt tyttönsä kanssa tuomiokirkossa, uspenskin katedraalissa, temppeliaukion kirkossa, kauppahallissa, kansallismuoseossa, sibeliusmonumentilla, kiesmassa.. Kulinaristisia kokemuksia olivat keränneet jossain ravintolassa josta sai poroa ja karhua (en edes tiennyt että helsingissä jostain SAA karhua!) mutta isoimmat kiitokset Nacholta sai pizza-ravintola RAX! Hieman Nachon ravintolamakua ihmettelen. Vaikka onhan se tietysti aika hienoa että paikassa saa syödä pizzaa vaikka sata slicea jos napa vaan vetää ja yhdellä lisäeurolla myöskään PEHMIS ei syömällä lopu.
Nacho oli raahannut rinkallisen tuliaisia suomesta. Kuten mm. t-paidan jossa lukee suomi ja poropehmoleluja, lohta, poronlihaa... Tyyppi oli ihan ihmeissään meidän galapagossaariakin eksoottisemmasta maasta, en saanut painostettua sitä myöntämään mitään negatiivista koko reissusta, ainoastaan melko tyyristä oli kuulemma ollut. Etenkin se karhupihvi.

Nacho tulee Suomeen uudestaan joku talvi, koska Lappiin on päästävä. Sen pitäisi vielä päästä järvenrantamökille saunomaan ja meren jäälle luistelemaan niin luulen että se pakkaisi jo kipsunsa ja kampsunsa ja muuttaisi skandinaviaan :)

Gandian yliopisto järjesti meille viime perjantaina bileet. Paella-bileet. Perjantaina ei siis ollut koulua, bileet alkoi yhdeltä päivällä ja paikkana oli yliopiston takana oleva parkkipaikka. Kolmella eurolla sai itsellensä tuolin, paketin riisiä, purkin sangriaa, polttopuita, grilliritilän tai paellapannun. Parkkipaikka oli täynnä pieniä nuotioita jossa porukka paisteli paellaa tai grillaili lihakökkäreitä ja kaikki niin humalassa että hyvä kun eivät kupsahtaneet sinne nuotioon niitä grillikyljyksiä käännellessään. Paikalla oli myös bändi joka soitti lavalla joka häämötti jossain siellä savupilven takana. Aika hauskaa.
Itse en osallistunut ruuanlaittoon, bileisiin sai tulla ilmankin.
Tavallaan joku oli mua varoittanut että ne on ollut joka vuosi aika hurjat pirskeet, mutta en ihan tällaista odottanut. Tuli ihan suomen festarit mieleen, jos ei lasketa sitä maailmanlopun tunnelmaa mitä ne savuavat notskit loi. Ja se järkyttävä sotku.. jonka ne on saanut suhteellisen hyvin kyllä siivottua, vain bajamajat nököttää vielä koulun nurkalla.

Annis ja Ipe olivat tällä viikolla gandiassa visiteeraamassa. Tulivat Pariisin kautta ja olivat sieltä saaneet jonkin Ranksalaisen Flunssan ja sairastivat sitä melkein koko viikon. Hirveän harmittavaa, vaikka ketään ei varmasti harmittanut niin paljon kuin tyttöjä. Annis pääsi sentäs vähän seuraamaan niitä perjantaisia hulabaloita ja eilen käytiin jopa vähän rannalla, mutta muuten jäi tytöiltä aika pahasti gandian yöelämä tai Valencian nähtävyydet näkemättä. Silti oli kiva kun kävivät vaikka melkein teki mieli lähteä niiden mukana kotiin... ehdin jo syödä kaikki tuliaislakutkin, ahne kun olen. Rangaistuksena tuli mahanpuru.

2007-04-23T09:56:00.000+02:00

Mennään Patrin ja Tilin kanssa ratsastamaan! Tässä joku päivä, kunhan nuo kaksi kerää vähän rohkeutta. Kumpikaan ei ole lajia ennen kokeillut ja Patri kohtasi hipon ensimmäistä kertaa elämässään viime viikolla!

Patri oli Valenciassa töissä hevosexpossa tämän viikonlopun. Käytiin Tilinkin kanssa siellä piipahtamassa perjantaina, kun kerran ilmaiseksi päästiin. Siellä oli hevosia karsinoissa paijattavina ja kuvattavina. Toiset pollet kieppu kouluohjelmaa areenalla ja toisia hassuhattuiset miehet esitteli niille jotka haluaa ostaa oman ponin. (halusin mutta ne on niin kauhian kalliita.) Nähtiin myös espanjalaisten korvike Lipizzan-hevosille, kiitos Patrin joka salakuljetti meidät näytökseen sisälle ja vältettiin 12 euron sisäänpääsymaksu. Epäilen että ne oli Andalusialaisia heppoja joita siellä tanssitettiin, mutta en ole hevosrotuja kerrannut enää murrosiän jälkeen joten taito tunnistaa on päässyt valitettavasti hieman ruostumaan... Hienon näköistä oli, ja sain jopa Tilin innostumaan kun selittelin mitä se vaatii saada se polle tekemään mitä teki. Kaiken näköistä sitä on lapsuudessa opetellu ja vieläkin ne on muistissa. Ihan kuin pikkukakkosen tunnusbiisi. Siellä ne on kaikki päässä kun vähän kaivelee.

No Patrin palkka viiden päivän työstä oli kuponkeja Gandian ratsastuskoululle ja maailman paras kämppikseni vie meidät sinne mukanaan! Enpä malta odottaa. Opettelen sanastoa espanjaksi että puhutaan heppojen kanssa sitten samaa kieltä :b

Lauantaina meille oli nakitettu koulupäivä. Tavallaan ei haitannut koska vapaapäiviä mulla on välillä enemmän kuin jaksaa sietää. Viikonloppua ei erota viikosta yleensä muutenkaan.
Ajettiin bussilla meidän "habitats of interest for mediterranean plants" -luokan kanssa Valencian liepeille La Albuferan luonnonpuistoon. Puiston kerrotaan olevan 21 000 hehtaarin kokoinen mutta sitten sanotaan että alueesta on 18 000 hehtaaria riisipeltoa ja jonkinmoinen lohko myös appelsiiniviljelmiä joten käytännössä itse luonnonpuistoa on siten noin 900 hehtaaria.
Alueen läpi kulkee tie jolla kuolee törmäyksissä kuulemma eniten eläimiä koko Iberian peninsulassa ja osa "luonnonpuistosta" on hotelleja ja eityisesti puiston hiekkaranta on turistien suosiossa. Harmi vain että Valencian satama vaikuttaa hiekkarantaan niin että hiekkaa häviää joka vuosi sellaisia määriä että rannan ennustetaan häviävän lopulta kokonaan.
Alueella sijaitsee myös Espanjan suurin järvi, joka tosin on niin saastunut viljelyksiltä tulevien lannoitteiden ym. takia, ettei siinä uimista suositella.
Hieman olin siellä puistossa ihmeissäni, asfaltilla päällystetyllä tiellä kävellessämme, että mikä hemmetin luonnonpuisto se tämä on. Ihan kuin alue olisi vain luonnonpuistoksi ristitty, ilman sen kummempaa suunnitelmaa paikan suojelemisesta. Hyvin yleistä mentaliteettia ympäristönsuojelua kohtaan kuvaa ehkä se, että meidän oma opettajakin myönsi käyttävänsä puiston läpi kulkevaa tietä tullessan Valenciasta Gandiaan ja takaisin, vaikka se vähän omatuntoa kaihertaakin. Vierestä menisi kaksi vaihtoehtoista väylää, mutta puiston läpi on niin mukava körötellä. Varmasti.
Aina ei pysty ymmärtämään...

Eilen podin tylsistyttävää sunnuntaiaamua, ja päätettiin lähteä Tilin kanssa 70 kilomterin päähän, Alcoyhin katsomaan siellä nyt järjestettävää fiestaa, jonka teemana on moorit ja kristityt. Lonely Planet kertoo että kaupungissa ei tapahdu yhtään mitään 51 ja puolena viikkona vuodesta, mutta nämä bileet on vierailun arvoiset. Ideana on ollut alunperin juhlia Pyhää Yrjöä ja moorien ja kristittyjen välillä vuonna 1267 käytyä taistelua. Ymmärtääkseni perinne jatkuu 1500 luvulle asti.
Saavuttiin Tilin kanssa paikalle liian myöhään, taistelut oli jo käyty ja uusinta olisi vasta viiden tunnin kuluttua ja sitten alkoi sataa vettä. Nähtiin me vähän jotain kulkuetta, mutta lähinnä nähtiin ihmisiä jotka oli pukeutunut asianmukaisiin releisiin ja joi itseään humalaan.
Olen todennut että espanjassa parhaat bileet on ne joissa ihmiset voi ryypätä pukeutuneena joksikin muuksi. Ehkä ajatuksena on se että voit törppöillä niin paljon kuin mieli tekee eikä kukaan tunnista sua! Tavallaan ihan fiksua.
Katsottiin sitä temmellystä siellä tovi ja ajettiin sitten rannikolle Alicanteen juomaan kahvit, joka olikin paljon miellyttävämäpää auringonpaisteessa.

Tänäänkin on aurinkoa. Toivottavasti jatkuu samanlaisena, koska keskiviikkona saan vierailijoita suomesta ja toivon että voidaan viettää aikaa rannalla lököillen!

2007-04-19T17:51:00.000+02:00

Ehkä täällä vihdoinkin alkoi kesä. Mutta kun tästä ei ikinä tiedä... Yhtenä päivänä on semmonen helle että naurattaa ja toisena niin kylmä että meinaa tulla itku kun laitto kaikki villapaidat äidin matkassa jo Suomeen.
Mutta nyt on ollut koko viikko niin nättiä että uskallan sanoa että kesä on. hip hei ja rusketusraita!
Erasmukset alkaa olla luennoilla jo suhteellisen levottomia. Ihan hullua istua sisällä kuuntelemassa jotain älyttömyyksiä kun ulkona paistaa aurinko ja uima-altaat on puhdistettu muovipusseista ja ötököistä. Luulen että jotkut opettajatkin unohtuu terassille juomaan sangriaa päätellen siitä että joka toinen luento on jotenkin ihmeellisesti peruttu. En yhtään ihmettele että suomessa aktiivinen yliopisto-opiskelu loppuu jo suunnilleen ennen vappua. Harvan opiskelumotivaatio voittaa hingun päästä ulos kun arska paistaa eikä tarvii enää untuvatakkia. En ymmärrä miten täällä pitäisi jaksaa opiskella 30 asteen lämmössä vielä kuukausi. Ei jotenkin huvita kun joka päivä tuntuu kesälomalta.
Tajusin muuten äsken että täältä jäi kevät ihan välistä. Tai talvi tai syksy. Ei voi tietää, mutta joku puuttui. Lokakuussa oli kesä, tammikuussa ehkä syksy ja nyt kesä. Vuodenaikaköyhä maa. Ainoastaan meidän asunnossa on ollu talvi. Täällä on vieläkin ihan uskomattoman kylmä! Epäilen että joku kylmäkallettaa meidän lattioita...

Olin äsken ihan vaan hetken ulkona naama hymyssä aurinkoon päin ja nyt mun posket punottaa siihen malliin että en tiedä kehtaanko lähteä kohta alkavalle luennolle. Ja kun opettaja ei vaivaantunut eilenkään paikalle niin ehkä teen oletuksen tilastoihin nojaten että se on tänäänkin unohtanut päivätyönsä.

2007-04-14T17:04:00.000+02:00

Taas espanjassa. Taas sataa ja taas ei toimi telkkari.
Taistelen tappavan väsymyksen kanssa, kun en nyt ihan vielä viitsisi mennä nukkumaan vaikka kuin ei olisi nukkunut viime yönä. Kaverilla, jonka luona tuolla asuttiin, oli eilen syntymäpäivät ja niitä oli toki juhlittava vaikka mun pitikin lähteä neljältä aamuyöllä stanstedin lentokentälle. Lähdin sitten suurin piirtein suoraan baarista. En voi suositella kenellekään. Tai silloin valitsee jonkun muun kuin pihtarilentoyhtiön, kuten Ryanairin, joka ei tarjoa matkustajille niitä pieniä paperipusseja jos sattuu yllättämään heikotus. Tai sitten ei pidä lähteä juhlimaan hullun puolalaisen kanssa joka on ajatusta nopeampi shottilasin täyttäjä.

Lontoossa meihin iski laiskuus ja jätettiin reippaana turistina säntäileminen muille. Tanja kaupungissa monta vuotta asuneena ei tosin tuntenut mitään syvää tarvettakaan käydä pällistelemässä big beniä tai vahanukkeja ja itsekin olen siellä ehtinyt piipahtaa, joten ei tarvinnu leikkiä mitään superturistia tällä kertaa.
Käytiin tekemässä muutamia epätoivoisia ostospyrähdyksiä, mutta eipä sitä juuri shoppailuksi voi kutsua. Ostin soijarouhepalloja joista voi tehdä lihatonta lihakeittoa ja kangaskassin.

Sen verran turisteerasin että Tanja vei mut sen vanhoille kotinurkille johonkin päin itä-lontoota, kun siellä kuulemma oli kaupungin halvin tuoppi. Kilometrien kävelyn jälkeen se löytyikin! Ja näin kappaleen lontoota jota lonely planet ei välttämättä esittelisi.

Toisen citytourin tein yhtenä päivänä matkalla Tate Moderniin, kun eksytin itseni muutamalla maililla ohi kohteen ja jouduin kävelemään tuntitolkulla että sain itseni taas takaisin kartalle ja sinne museoon. Näin onnettomalla suuntavaistolla vähän ihmetyttää että en ole onnistunut hukkaamaan itseäni lopullisesti... Vinkki vinkki, tasku gprs voisi olla loistava synttärilahja tai muuten saatan joskus vaan kadota.

Sillä kaverilla jonka luona nyt loisittiin on ehkä mielenkiintoisempia asumisratkaisuja mitä on vähään aikaann nähnyt. (Jos ei lasketa sitä yhtä Tanjan spugenaapuria pariisista joka asu ostoskärryssä). Sakke asuu Lontoossa neljän hengen kommuunissa asunnossa joka on semmonen studion tyyppinen kahdessa kerroksessa. Ainoat huoneet on kaksi lasitiilistä kylpyhuonetta, jotka ei varinaisesti tuo yksityisyyttä ellei jätä valoja sytyttämättä sinne meniessä... Kämppikset on erotellu itselleen nurkkauksia asunnosta jollain verho ja hylly-systeemeillä. Mutta jotenkin ihmeen kaupalla mekin mahduttiin sinne Tanjan kanssa ja lisäksi siellä hengas semmonen norjalainen hippi joka oli läpikulkumatkalla intiaan joogaamaan. Yksi kämppiksistä oli pelkkää ystävällisyyttään tarjonnu sille sohvapaikkaa siksi ajaksi että poika saa viisumin matkalleen.
Ei ehkä mun solidaarisuus repeis tämän tyyppiseen asumismuotoon. Etenkään kun yksi niistä tekee yötöitä ja joutuu nukkumaan päivät ja toinen pitää siellä jotain hierontapraktiikkaa kaikki viikonloput. Mutta Lontoon ylikuumenneet asuntomarkkinat pakottaa ehkä pieneen joustavuuteen jos ei halua maksaa yksiöstä kutos zonella tuhatta puntaa kuussa.
Itse olen erittäin kiitollinen omasta huoneestani ja siinä olevasta ovesta. Ja kyllä se sohvan lainaajakin vähän siltä norjalaiselta kyseli että mitenköhän kauan se meinaili vielä viipyä...

2007-04-11T12:29:00.000+02:00

Pääkaupunki kierrokseni on nyt vaiheessa Lontoo. Yhdeksän tunnin bussimatkan tuloksena päästiin Tanjan kanssa eilen perille, mutta Lontoossa ollaan vasta ehditty juoda kuumaa kaakaota ja nukkua, joten en aio sen enempää vielä Lontoosta kertoa.
Mutta kerronpa, rakkaat kuulijat, pariisista!

Tanja on valittanut että Pariisissa on satanut vettä tammikuusta lähtien joka päivä. Niin synkkää, märkää ja ikävää. Mutta mulla oli poikkeuksellisen hyvä tuuri koko viikon ja kaupunki näytti ällöromanttisen puolensa auringonpaisteineen ja kukkivine kirsikkapuineen. Harmin paikka ettei ollu ketään Jean-Paulia raitapaidassaan suputtumassa korvaan ranskankielisiä iskulauseita. Ens kerralla sitten...

Pariisi on hirmu kompakti kaupunki. Joka paikkaan pääsee ihan viereen metrolla ja kävellenkin kaikki on suhteellisen lähellä. Mutta jos ei huvita kävellä, niin metro on oiva vaihtoehto koska niissä on aina myös kaikkea ohjelmaa! Ihmiset esiintyy joko tarkoituksellisesti tai tahtomattaan. Näin tädin joka söi eväitä metrossa ja avasi eväs-saksanpähkinät nyrkillään. Sitten siellä oli vaikka mitä pelimanneja... yleensä täydellisen surkeita... ja kerran nähtiin tanjan kanssa myöhäisteini jolla roikku housut asianmukaisen alhaalla, mutta ei ollu pistäny boksereita aamulla jalkaan, vaan semmoset kireet tavalliset. ja sit se poika päätti venytellä niin että kellekään ei jääny epäselväks sen kuppikoko. Viihdettä viihdettä!

Museoin taas mielinmäärin. Alkaakin olla museokiintiö kohta täynnä.. Vierailin d´orsayn taidemuseossa johon oli ihan hullu jono, vaikkakin kohtalaisen nopea. Silti ihmisillä oli eväitä varattuna mukaan. patonkia ja pateeta.
Tanja vei mut tietenkin myös myös Louvreen josta katsottiin Mona Lisa ja Milon Venus ja lähdettiin pois kun pääsiäinen oli houkutellu museon täyteen hulluja säntäileviä turisteja ja ikiaikainen taide ei ole ikinä ollut muutenkaan niin lähellä sydäntäni. Mutta tulipa käytyä.
Käytiin myös Pomppidoun modernin taiteen museossa jonka mielenkiintoisin anti oli varmasti se että kaikki rakennuksen putket, vesi, ilma, lämpö, kulkee rakennuksen ulkopuolella. Lisäksi siellä on putki ihmisille joka nostaa rullaportailla jengin rakennuksen katolle josta näkee koko pariisin! Oli siellä museossa pari Picassoa ja Miroakin. Juu ja Picasso-museossakin käytiin! Herranjestas, olen mummoutunut.
Ei käyty juhlimassakaan juuri ollenkaan. Pariisissa on niin kallis tuoppi! Juotiin kylläkin euron skumppaa Tanjan ikkunattomassa asunnossa, lähellä montmartrea, vielä lähempänä historiallisestikin kuuluisaa prostituutiokaupunginosaa.
Mutta ei sitä olisi voinut juhliakaan koska sillon olisi saattanut krapulasta kärsiessä jäädä näkemättä Jim Morrisonin hauta Berelachaisen hautuumaalla ja Eiffeltorni, riemukaari ja Notre Dame. Ja olisi jäänyt syömättä se yksi creppi siellä place mongen alueella johon sai ämpärillisen juustoa.

2007-04-02T16:51:00.000+02:00

Barcelona on jälleen aiheuttanut jalkoihin rasitusvammoja ja lompakkoon tyhjiön.
Tai äidin lompakkoon. heheh. kiitos äiti kun ruokit :)

Turisteeraaminen ei ole millään muotoa rentouttavaa ja kaikki kateelliset saa postissa kuvan rakosta kantapäässäni! Apoaikaisin aamulla alkava citymaratoni neljän vuorokauden ajan on hirmu kuluttavaa. Jos johonkin väliin jää hengähdystauko niin se käytetään jalkojen venyttelyyn ja turistioppaan lukemiseen jos löytyisi lisää mielenkiintoisia kohteita joihin jaksaisi vielä kävellä. Ja Barcelonassa niitä löytyy.
Pelkästään shoppailusta askelmittari antaisi kiitettäviä lukuja, mutta käytiin myös mm. eläintarhassa ja museoissa ja kurkkimassa tietysti gaudin arkkitehtuurisia kummallisuuksia. En vieläkään pysty sanomaan että pitäisin Sagrada Familiasta. Olisi se kuinka nerokas tahansa, tai mitä siitä ikinä sanotaankaan, niin mun silmään se on vain ruma ja verrattaessa turhana rahareikänä ehkä talvisin lämmitettävään aleksanterinkatuun. Mutta lahjotuksillahan sitä kirkkoa rakennetaan, (jonka takia myös edistyminen on jotakuinkin hidasta) ja jos joku nyt haluaa roponsa siihen työntää, niin mikä minä olen sanomaan että nyt tuli valittua kyllä ihan väärä kohde.

Barcelonan eläintarha oli vaikuttava. En ole ennen nähnytkään semmosia otuksia mitä sinne oli häkitetty. Pygmy hippopotamus, mara ja semmonen jänis joka käveli neljällä jalalla. Käyttäydyttiin kauhean loukkaavasti niitä elukkaparkoja kohtaan kun naurettiin hysteerisenä niiden könyämiselle, mutta kai niidenkin pitää oppia show-bisneksen julmuus.

Barcelonan modernintaiteen museossakin, MACBA:ssa käytiin. Paikka on valmistunut vuonna 1995, joka on jotakuinkin samoihin aikoihin kuin Kiasma ja rakennukset muistuttavat myös tyyliltään toisiaan. MACBAnkin edessä käy porukka skeittaamassa. Pikkusiskoni kyllä huomautti että Barcelonassa ne ei viitsi näköjään paljon kotona treenata ennen kuin tulevat julkiselle paikalle temppuilemaan. Kulttuurieroja... MACBA ja Kiasman yhtäläisyyksiksi voin ehkä mainita myös sen että kummassakin voi olettaa näkevänsä ihan mitä tahansa vitriinissä. Tällä kertaa oli paljon dildoja (ehkä teemana oli barcelonan vesiyhtiön rakennus, hihhih) ja muita leluja. Hyvä museo se oli, oikein mielenkiintoinen.
Kuten tietysti koko kaupunki. Oluen hinta tulee aina yllätyksenä, se on täysin riippumaton paikan tasosta tai sijainnista. Yllättävää myös on, kuinka paljon metrotunneleissa joutuu kävelemään päästäkseen linjalta toiselle. Ja kuinka ne tunnelit on rakennettu niin portaikkoisiksi, ettei kukaan lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa niihin viitsi lähteä. Ja kuinka sinne taas jäi hyvästä yrityksestä huolimatta hirveä määrä nähtävää...

On ihan hyvä lepuuttaa tämä puolitoista vuorokautta taas Gandian rauhassa. Sain itseni kipeäksi, toivottavasti se häviää yössä tai muuten olen huomenna kipeä kun lähden kahden viikon kierrokselle Pariisiin ja Lontooseen! En oleta että tulee kovin rauhallisesti lomailtua sielläkään Tanjan kanssa... Olen kuitenkin treenannut kävelylihaksia nyt äärimmäisilleen, että enköhän tule kunnialla suoriutumaan Louvresta ja muista pakollisuuksista Euroopan suurimmissa pääkaupungeissa.

Ostin muuten äsken lentolipun takaisin kotiin. 30.5.2007 on vaihto ohi.

2007-03-28T09:18:00.000+02:00

Ei huvita. Sataa vettä. Ei huvita... Ikävää kun sää vaikuttaa mielialaan niin että jos ulkona on harmaata niin ei viitsisi nousta edes sängystä. Nousin kuitenkin ja nyt on kylmä ja olen pahantuulinen. Kävin partsilla ja kastelin mun villasukat. Saako tässä vaiheessa mennä vielä takasin sänkyyn? jos on syöny aamupalan ja kuivannu hiuksetkin suihkun jälkeen? blaah.

Kävin eilen Valenciassa käyttämässä yhtä mun viidestä vapaapäivästä viikosta ja piipahdin mm. IVAM:ssa, joka on paikallinen modernin taiteen museo. Ihan kiva, mutta mua seuras joku ranskalainen kuvausryhmä salista toiseen. Eivät tällä kertaa ollu kiinnostunu kuvaamaan mua, höh, vaan joitain pop art teoksia. Plokkasivat mut jatkuvasti johonkin nurkkaan odottamaan kymmeneksi minuutiksi että saivat kuvauksensa suoritettua. Niiden juontaja näytti ihan viikingiltä ja sen tukka saatto olla tulessa... Tosi mielenkiintoinen, melkein pop artia itsekin.

Huomenna lähden aamulla Brcelonaan. Äiti ja sisko tulee sinne. Kiva nähdä niitä vaikka ne onkin ihan urpoja ;) ja barca on aina über.

ei tuu tekstiä. auttakaa. piristäkää. kiitos.

2007-03-23T19:53:00.000+01:00

Ensimmäinen kevään merkki! Näin aamulla torakan joka oli liiskautunut alaruumiistaan asfalttiin ja sätki yläruumiillaan vimmatusti, että pääsisi omasta tahmastaan irti ja uudelleen kipittämään ympäriinsä ja aiheuttamaan ihmisissä kakomisreaktioita! Ällö-ötökkä.

Toinen kevään merkki on että ranta on taas virallisesti auki. Rantavahdit istuu punaisissa shortseissa törpöissään ja mummot ottaa aurinkoa tuulensuojiensa takana ja on jo nyt reippaasti ruskeampia kuin olisi terveellistä. Se on niiden työ, ottaa aurinkoa. Ne taapertaa sinne heti aamutuimaan ja istua pönöttää kunnes aurinko kaartaa hotellien taakse jättäen rannan varjoon. Mut mun mummipa käy avannossa uimassa ja kerää puolukoita!

Heräsin tänä aamuna ahdistuneena siitä faktasta että nukuin taas 12 tuntia, vaikka sillä periaatteessa mitään merkitystä ole kun ei koko päivälle mitään ohjelmaa olisi ollutkaan. Nousin kuitenkin kiireen vilkkaa ylös, söin aamupuuron ja heiluttelin käsipainoja keventääkseni lähinnä omaatuntoa ja lähdin rannalle hölkkäämään. Päädyin istumaan maitokahvin (JA cocis lightin) kanssa ensimmäiselle aukiolevalle rantakahvilalle ja oli oikein mukavaa :) Eiköhän tämä mun kevät täällä tässä suju. Otan aurinkoa seuraavat kaksi kuukautta ja yhden viikon.

Mutta hassua että päivisin on niin lämmin että hikkulois vaikka alasti, mutta öisin on vieläkin nukuttava kahdella täkillä ja villasukat jalassa. Mun mummi myöskin kutoo villasukkia. En ymmärrä mitä nämä mummot antaa lapsenlapsilleen joululahjaksi kun ne kaiken kevättä ja kesää istuu rannalla! Espanjalaislapsien varpaat palelee talvisin. Patrikaan ole villasukkia nähnytkään, se kulkee sisällä kengissä ja nauraa mun maailmanparhaillekeksinnöille. Typerykset.

2007-03-20T14:20:00.000+01:00

Fallasit on päättynyt. Taas voi nukkua aamuisin.
Kuusi päivää Fallasien oma herätyskello, desperta, aloitti mekkalan kahdeksalta aamulla räjähdysten ja joskus jopa bändin voimalla. Kuusi päivää olisi pitänyt olla Valencian kaduilla riekkumassa, juhlimassa ja varomassa pieniä pyromaaneja jotka miinoittaa kävelykadut papaateilla.
Mä suoriuduin kolmesta illasta.

Joudun vähän korjaamaan faktatietoa mitä edelliseen blogitukseen laitoin. Joka pikkukylä Valencian liepeillä ei tuo patsaitaan Valenciaan vaan pitää ne omana hupinaan. Valencia rakentaa omansa ja niitä tosiaan oli joka korttelissa. Isompia ja pienempiä. Jotkut lähes 30 metrisiä. Tänä vuonna patsaita oli 380 kappaletta. Ilotuliksiin ja patsaisiin oli käytetty 7,8 miljoonaa euroa joka kirjaimellisesti räjäytettiin lopulta ilmaan.

Gandiallakin oli omat fallasinsa, mutta me oltiin kuitenkin seuraamassa tapahtumia vain Valenciassa. Mulla on nyt äärimmäisiä vaikeuksia yrittää kuvailla millaista siellä oli, koska kaikki miljoona ihmistä, meteli ja kaaos on saanut kaikki tapahtumat mun päässä isoksi möykyksi epämääräisiä tilanteita joita on jotenkin mahdotonta saada tähän nyt selitetyksi. Yritetään.

Valencialaiset pitää kaupunkiaan pyroteknikoiden mekkana. Tätä kuvaa hyvin se tilanne mihin jouduttiin sunnuntaina, kun oltiin katsomassa joka yö järjestettävää puolen tunnin ilotulitusta. Vanhan turia-joen kuivaan uomaan rakennetussa puistossa ja sen reunoilla kulkeville teille oli kerääntynyt satojatuhansia ihmisiä seuraamaan näytöstä ja kun ensimmäinen pamaus kuului, tämä koko kovaääninen espanjalaisyleisö oli täysin ääneti. Mulle selitettiin että ilotulitukset on kuin jumalanpalvelus. Sitä seurataan hipihiljaa ja mietitään merkitystä pamausten ja välähdysten välillä. Puhujille suhistaan ilkeästi. Hämmästyttävä tilanne.
Virallisten ilotulitusten jälkeen alkaa taas täysi sota, kun kaikkien sormet syyhyää sytyttää omat pomminsa. Ilotulitusten lomassa ihmiset vaeltaa katsomassa vielä kiiltävinä ja pastellin värisinä seisovia falleros-patsaita ja juo olutta litran pulloista. Aina välillä jollain plazalla on pieni lava jossa dj soittaa epämääräistä elektroa aamu viiteen.

Maanantai on fallasien viimeinen päivä ja aika patsaiden krematoimiselle. Patsaat sytytettiin yhdestätoista eteenpäin tuleen, isoimmat säästettiin viimeisiksi. Onttoja kun ovat ja tehty polyuretaanista, on isoimmatkin liekeissä vain muutamia minuutteja ja jäljelle jää vain pieni kasa tuhkaa. Pieni surullinen kasa jätettä tullaan sitten aika pian lakaisemaan pois.
Eilen ei ilmassa ollut enää karnevaalin tunnelmaa, vain savua. Mekin lähdettiin ajelemaan heti Gandiaan päin kun oltiin nähty yksi disneyn hahmoista parodoitu patsas haihtuvan ilmaan. Fallojen tarkoituksena on perinteisesti ollut ilmaista yhteiskunnan epäkohtia, mutta harjaantumaton silmä näki vain Arielin ja Ihmeperheen liekeissä...

Täytyy myöntää että jouduin vähän Fallaseihin pettymään. Tosin sellaisen hypetyksen jälkeen mitä siitä on joutunut viimeisen seitsemän kuukauden aikan kuulemaan, mikä tahansa tuntuisi lopulta vähintään keskinkertaiselta. Odotin kuitenkin enemmän musiikkia tai muita esityksiä kadulla. Konsertit olisi ollut ilmaisia tietyissä klubeissa, mutta niihin olisi pitänyt osata hakea liput aikaisemmin. Eikä kukaan täällä osaa sellaseen järjestelmällisyyteen tietenkään varautua.

Uskomattomat juhlat ne kuitenkin oli. Ja sellaisella määrällä ihmisiä, räjähteitä ja tulta, olen aika yllättynyt etten nähnyt yhtään onnettomuutta enkä tavallisuudesta poikkeavaa määrää ambulanssejakaan.

2007-03-15T13:46:00.000+01:00

Olin eilen lenkillä kun joku yritti tappaa mut raketilla. Se tuli jostain ylhäältä, sanoisin että parvekkeelta ja oli kohdistettu suoraan mun reitille kävelykadulla. Tänä aamuna heräsin unesta, joka käsitteli kolmatta maailmansotaa, kun ulkoa kuuluu hirveä pauke ja räjähtely. Kun menin olohuoneeseen kysymään Patrilta että mitä hemmetin meteliä täällä pidetään, niin se kysy että mikä meteli? Ai tuo! No Fallas on alkanut!

Valenciassa järjestetään vuosittain juhla, joka on suurin ja spektaakkelimaisin mitä tulen ikinä näkemään. Näin mulle on kerrottu. Fallasien erikoispiirteenä on suuret nuket/patsaat, joita on sijoitettu suurinpiirtein joka kortteliin, jatkuvasti räjäytettävät ilotulitukset ja paellan paistokisat. Festivaalin aikana Valenciaan odotetaan saapuvaksi noin miljoona vierailijaa. Mun Madridista saapuva tuttu ei jaksa elätellä paljon toivoa hostellin löytämisestä viikonlopun ajaksi...

Ennen fallasia jokainen pikku kylä Valencian alueella rakentaa tuhansien eurojen arvoisia groteskeja ja jumalattoman kokoisia patsaita jotka on raahattu nyt Valencian keskustaan. Maanantaina nämä muovista ja puusta rakennetut nuket pistetään tuleen, mutta sitä ennen järjestetään satoja ilotulituksia ja yksittäisiä rakettiräjäytyksiä jatkuvalla syötöllä, jotka on sekä kaupungin järjestämiä, että kenen tahansa joka haluaa leikkiä pyroteknikkoa. (Voisin ehdottaa pykälää Kioton-sopimukseen)

Valenciassa on kuulemma jo täysi hulina päällä ja tämä ulottuu myöskin Gandiaan. Playalla on ainakin yksi nukke odottamassa että joku tuikkaa sen tuleen ja keskustassa on muutama myös. Ja joka ikisellä kävelemään jo oppineella pikkupojalla on taskut täynnä papaattia ja pommia. Hermostun kun koko ajan paukkuu ja saa pelätä henkikultansa puolesta. Paree tottua koska Valenciassa ei varmaan hiljaista hetkeä tule ja on tarkoitus viettää siellä koko viikonloppu katsomassa kun taivas halkeaa ja sataa paellaa!

Saatte ensi viikolla raportin millaista se oli.

2007-03-12T14:24:00.000+01:00

Nyt täällä ei ole kyllä tapahtunu mitään. Mulla on hävinnyt yksi viikko elämästäni siihen etten ole tehnyt yhtään mitään. Todella masentavaa. Olen elänyt vielä zakopanen huumassa ja suunnitellu tulevia reissuja. Melko mukavaa kun on aikaa vaikka muille jakaa ja lennot on halpoja niin voin koluta eurooppaa vaikka joka viikko. Olen etuoikeutettu, myönsin sen itsellenikin jo tuolla puolan ja tsekin reisulla.
Mulla on melkein kolme viikkoa lomaa huhtikuun alusta ja sain juuri suunnitelmat lyötyä lukkoon ja lentoliput ostettua mihin tämän luppoajan käyttän. Ensin Barcelonaan viikonlopuksi, jonne on myös tulossa äityli ja sisko. Sitten takaisin kotiin päiväksi pariksi ja seuraavaksi Pariisiin Tanjan luo ja sieltä bussilla Tanjan kanssa Lontooseen viikoksi.
Mietin ensin vaihtoehtoa Barcelona-Helsinki, mutta ehtii siellä suomessa olla varmaan ihan riittävästi myöhemminkin.
Ainoa mikä tässä nyt tökkii on lentäminen, mikä tekee mut turvonneeksi, janoiseksi ja ärtyneeksi. Uudet turvasäännökset nesteistä on tehty pelkästään siksi että lentokentät voi rahastaa opiskelijabudjetille sopimattomilla hinnoilla. Mulla on nyt ollu aina puolenlitran pullo vettä turvatarkastusjonossa jonka imasen juuri ennen omaa vuoroa. Ei tarvii ostaa niin paljon sikahintasta eviania.
Saatan lähettää tämän ehkä niksipirkkaan.

Mun kämppis on taas ollu viikon jossain huitelemassa. En ole vielä ihan ystäväksi asti sen kanssa päässyt, mutta silti tylsää olla kotona jos siellä ei ole ketään.
Patri on aika hassu tyyppi. Se opiskelee turismia mutta ei ole koskaan matkustanut mihinkään. Madridissa se on käynyt nyt ensimmäistä kertaa mutta ei esim. Barcelonassa tai pohjoisessa koskaa. Eikä matkustanut tietenkään lentokoneella. En jaksa uskoa että intohimo reissaamiseen on ajanut tyttöä opiskeluihinsa... kun ehdotin sille interrailia edullisena tapana nähdä maailmaa, se sano ettei se käy kun rinkan kantaminen saattaa olla niin rasittavaa. Mutta ymmärrän tietysti hyvin ettei espanjassa turismia opiskella että osattaisiin matkustaa vaan että turistit ymmärtäisi tulla tänne tuhlaamaan roponsa ja tuhoamaan rantaviivaa.

Patrissa on muitakin hassuja piirteitä. Se on nuuka tyttö ja käy irrottamassa mun tietokoneen ja modeemin seinästä vaikka ne ei ole edes päällä, säästääkseen sähköä, mutta pitää kuitenkin samaan aikaan lämpöpatteria päällä ja ikkunaa auki.
Omalaatuinen neiti, mutta ihan mukava. Toimeen tullaan. Mutta Patrista ja jotenkin tuntuu että muistakin täällä opiskelevista puuttuu jotakin. Niillä ei tunnu olevan mitään intohimoja, kuten ruuanlaittoon, musiikkiin, urheiluun, (paitsi tietty pojat katsoo jalkapalloa telkkarista) tai johonkin josta ne vois mulle kertoa kiilto silmissä. Mä en tiedä onko se sitä että en ole tutustunut niihin vielä tarpeeksi hyvin. Niiden mielestä saattaa olla helpompi puhua kaikesta pinnallisesta ihmisten kanssa jotka ei ole tunnetasolla niille yhtä tärkeitä kuin oma äiti. En tiedä... mutta sen takia musta oli ihanaa olla zakopanessa kun siellä oli ihmisiä jotka tiesi mitä ne tykkää tehdä ja on valmiita istumaan vuorokauden bussissa päästäkseen tekemään sitä.
En sano että espanjalaiset olisivat pinnallisia, mutta ilmeisen hankalaa niihin on saada mitään syvällisempää kontaktia.
Kolme kuukautta mulla on vielä aikaa selvittää onko näillä mitään sielunelämää.

2007-03-08T10:11:00.000+01:00

Olen kotiutunut taas Gandian kamaralle. Tiistai yönä jo, mutta on tässä ollut sen verran taas itsessään keräilemistä ettei ole kirjoittamaan ehtinyt.
Zakopanen reissu oli, kuinkas muuten kuin aivan mahtava ja totaalisen uuvuttava.
Lauantaina jäätiin vilkuttelemaan Taisto-bussilla paikalta poistuville muille hupeltajille ja lähdettiin itse illan suussa suuntaamaan Sampon vaihto-opiskelukaupunkiin, Brnoon. Mun koko vierailu tsekin toiseksi suurimmassa kaupungissa rajoittui rauhoittumiseen. Sen verran ehdin kaupungilla pyöriä että pystyin tekemään päätelmän että ihan mukavalta näyttää ja mikään ei maksa mitään vaikka hinta oliskin pari tuhatta rahaa. Sampo viihtyy siellä niin hyvin että on suunnitellu etsivänsä tsekkitytön, ostavansa asunnon ja jäävänsä juomaan halpaa tsekkiolutta. Brnoon suurimmaksi kunniaksi on kuitenkin luettava loistavasti järjestetty julkinen liikenne. Jos on tarvis niin niillä menee sama linja vaikka kolmen minuutin välein. Autot on paikallisille niin tyyriitä että bussikyyti tuntuu kelpaavan monelle. Tulos on se että keskustassa on kävelykatu ilman liikennettä, vaikka autoilua ei ole siinä erikseen kielletty. Aika upeeta.

Ehdin olla kymmenen päivää poissa ja jo unohdin ne pienet ärsytykset mitkä espanjassa vaurioittaa mun mielenterveyttä. Heti Milanon lentokentällä espanjaan lähtevä koneen portilla oli aikuisten ihmisten jononmuodostus-harjoitus, joka ei onnistuis vaikka niillä olis kaiteet ympärillä. Otin jo alussa tavaksi istua rauhassa penkillä ja lukea kirjaa kunnes kasa espanjooleja on päässy koneeseen.
Muuten aivan toimiva tekniikka, mutta sitten kun itse pääsee koneeseen ja etsii sitä omaa ikkunapaikkaansa, on joku mamma siihen jo siirtäny oman oliiviöljytäytteisen takapuolensa. Nopeet syö hitaat ja paikkalipulla ei ole mitään merkitystä. Koska en ole pieni ihminen, tyydyn käytäväpaikkaan. Mutta lennon aikana huomaan etten ole atomia isompi, kun stuertti on lyöny kaks kertaa mua kyynärpäällä takaraivoon, mamma ha€luaa taas vessaan ja nukkua ei voi kun pää retkahtaa käytävän puolelle ja silloin saa iskua myös juomakärrystä. Sitten pitää istua ryhti suorassa, kyynärpäät seläntakana ja valppaana suorittamaan täydellinen murha tai oman alueen takaisin valtaus, kun hyvä tilaisuus lohkeaa! Ei ole helppoa pienen ihmisen olla.

Näin silloin yöllä valencian lentokentällä interin. Jalkapalloilijoita kuulemma. Olivat olleet pelaamassa. Til valaisi mua tästä, kun mä ihmettelin ketä ne rynnäkköjoukot, fanit ja sitten lauma pukumiehiä tennareissa oli. Olen kuulemma ihan turisti, ja voisin kulkea vaikka laput silmillä. Inter, hei haloo!

2007-02-27T17:46:00.000+01:00

Zakopanessa ollaan, vaikka matkanvarrella espanjasta tanne ajattelin etten valttamatta koskaan olisi. Oli ehka pisimpia ja rasittavimpia reissuja mita on tarvinnu ikina tehda, mutta pahoillani olen, nyt ei pysty laittamaan matkahistoriaa. Hermostun tan puolalaisen nappaimiston kanssa ja viiden minuutin paasta pitaa lahtea syomaan. Lyhyesta kaunis, perjantaina siella, nyt taalla, eika harmita patkaakaan etta lahdin koska tanaan oli ehka paras laskupaiva mita oon ikina paassy tekemaan. Semmosta siivua, etta pois alta kitukasvuiset mannyt ja makkarapukuiset puolalaiset! Yksi hieno lasku ja se hyvittaa eilisen suljetut hiihtokeskukset, perutut lennot ja pariisin lentokentan jumalattoman kalliit pahanmakuiset patongit ja ilkeat turvatarkastajat!
Kerron enemman kun olen saanut syodakseni ja saan lainata jonkun lapparia.

Keskiviikko:
Voi itku ja hampaiden kiristys.
En varmaan viela maininnut ettei tama zakon rinne-elama alkanut maanantaina ihan niin loistavasti kuin olis voinu toivoa, kun paarinne oli kovan tuulen takia koko paivan suljettu ja toisessa rinteessa oli vain nappihissi toiminnassa johon ei saanut menna laudalla, koska hei, sehan on aivan liian vaarallista! (Maanantain laskut: hiekoitetulla kavelykadulla kilsa ja rinnetta 25m joka oli ensin kiivettava ylos.) Ei siina mitaan, sattuuhan noita. Mutta tanaan sama kuvio. Herattiin enemman tai vahemman reippaina ennen kukonlaulua vaikka eilen oli naamarit, ja iloisin mielin matkattiin kabiinille. Taksista ulos vaantaytyessamma ilmoitettiin etta kovan tuulen takia rinteet on taas koko paivan suljettu. Ei paljon naurata. Ja ne jotka ottaa lepopaivan tyytyvaisena vastaan, itkee viimeistaan huomenna kun kuulee etta tuulen on ennustettu vain kovenevan. Me ei purematta sita tietenkaan niella ja mennaan taas seitsemalta aamulla hisseille odottamaan. Saa on arvaamaton, toivotaan etta muuttuu viela meidan eduksi. Lunta on satanut kuin postikortissa, tai kuten joku sanoi, 150 metria sekunnissa ja olis kiva paasta sita pollyttelemaan.
..Mullahan on vasta tiistaina lennot takaisin espanjaan, saattaa olla etta jaan tanne viela paivystamaan jos laskupaivia saisi pari lisaa.

2007-02-23T12:59:00.000+01:00

Tanja on ollut mun seurana ja riemuna täällä jo kuusi päivää. Yritin ensimmäisinä päivinä viihdyttää sitä Valencian nähtävyyksillä, kiivettiin katedralin kellotorniin ja käytiin katsomassa ison akvaarion hai-kaloja. Ei siellä tekemistä sitten edes ihan kahdeksi päiväksi riittänytkään. Tanjakin sanoi kellotornissa että aika ruma kaupunki. Eikä mulle muistunut millään mieleen että mitä siellä noin päiväsaikaan voi tehdä kun yleensä itse käynyt vain öisin... Mutta kellotorniin oli hauska kiivetä. Tsiljoona askelmaa kierreportaita joissa ei mahtunut ohittamaan. Ja Oceanographicissa, siellä akvaariossa, oli mursuja! Ja vaikka se olisi maksanut hirmusti rahaa, 22 eukkoa per napa, me saatiin vaihtorahana sisäänpääsyt puoleen hintaan. Samalla piletillä pääsi myös prinssi Albertin interaktiiviseen museoon joka esitteli ihan mitä tahansa big bangista rintsikoihin ja ilmastointilaittesiin. Ihan käsittämätön paikka ja ainoa interaktiivinen mitä löydettiin oli rullaportaat.

Loppuviikko ollaan joko löhötty tai juhlittu Gandiassa. Mä oon yrittäny aina välillä käydä luennoilla ja jättäny tanjan oman onnensa nojaan joko katselemaan telkkaria tai surffaamaan internetissä. Sitä ei kuulemma ollenkaan haittaa kun kumpaakaan ei löydy pariisin kodista. (Siellä ollaan niin boheemia että!) Mut aika vaikea keksiä toiselle tekemistä kaupungissa jossa itselläkään ei ole mitään tekemistä... rantasäitä odotellessa siis. sillon voi kaikki vierailijat lähettää vain rantamattojen kanssa hiekalle makaamaan ja sitten juottaa nestehukkaiset turistit san miguelilla kuntoon.

Mutta on meillä ollu kiva viikko! Vaikka Tanja saikin ehkä kulttuurishokin kun kukaan ei puhu englantia, illallinen syödään kymmenen jälkeen ja baareissa ei saa juotavaa tai pääse vessaan, kun koko kylä on ahtautunu samoihin bileisiin. Mielenkiintoista nähdä mitä neiti kirjoittaa omaan blogiinsa kun pääsee Pariisin humuun takaisin!

Tänään valmistaudutaan lähtemään suunnillemme. Mulla alkaa huomen aamulla hävyttömän aikaisin matka Puolaan, Zakopaneen. Viikoksi laskemaan ja sitten muutamaksi päiväksi joko Prahaan tai Brnoon, missä on tuttu myöskin vaihdossa. Kun lento on jo 6.30 aamulla niin on mentävä Valenciaan yöksi.

Mutta mitä tässä enempää pölisemään, pitänee jatkaa pakkaamista mikä on pahasti vielä vaiheessa. Koitan laittaa hehkutuksia puurerista ja hyvistä bileistä Puolanmaalta! Tänään oltiin rannalla Tanjan kanssa hikoilemassa, sunnuntaina Zakopanen rinteillä viilettämässä puuteria. Voisin melkein olla kateellinen itselleni ;)

2007-02-18T19:16:00.000+01:00

Tänä vuonna en pääse laskiaispullamäkeen, voi harmillinen takaisku... mut tulipa juhlittua paaston alkua oikein huolella noin muuten.
Mulle kerrottiin että kaikki juhlii lauantaina karnevaaleja Pegon kylässä, 15 km lounaaseen Gandiasta ja että kaikki pukeutuu asiaan kuuluviin asuihin. Kaikki kaikki.
Kävinpä siis ostamassa lautasantennin kokoisen baskerin, piskuisen minihameen ja patongin, ja olen ranskatar. Ikinä en ole ennen ollut karnevaaleissa, ihan innoissani olin!
Ajeltiin Tilin ja sen valencialaisten kavereiden kanssa yhden aikaan yöllä Pegoon ja laitettiin auto parkkiin, minne nyt saatiin. Pikkuinen Pego oli täynnä busseja ja autoja. Ja täynnä ihmisiä pukeutuneina mitä groteskeimpiin asuihin. Näin koko illan aikana yhden ihmisen joka ei ollut vähintään pukeutunut hassuun hattuun, mutta pääasiassa jengillä oli alusasuista lähtien viimeisen päälle releet. Ja ihmisiä oli tuhansia tuhansia. Tuhansia.

Bileet alkaa botellonilla joka tarkoittaa juominkeja työmaakoppeihin nojaten tai porttikongeissa kyyhöttäen. Ihan teinivuodet tulee mieleen. Nostalgiaa :) Kun tilanteiden hahmotus- ja arvostelukyky on oikea, lähdetään liikkeelle juhlahumua kohti.

Pego on siis pieni. Luulen ettei pegossa muuta tapahdu kuin nämä yhdet karnevaalit vuodessa, jonka jälkeen paikka voi aloittaa rekonstruoinnin ja työllistää koko provinssin muurarit... Pegossa eilen oli joka paikka täynnä possuja, m&m karkkeja ja triljoona transvestiittiä jotka terrorisoi kyläpahasta tanssimalla mukulakivet säröille. Mutta en nähnyt yhtään tappelua koko yönä. En oksentelua tai isompaa ilkivaltaa. Vain paljon omituisen näköisiä espanjalaisia jotka huusi jatkuvasti mun perään että olenko baskimaasta kun mulla on kerta baretti! Ei kun "soy una francecita!" Aamuyöstä sillä ollu enää niin väliä. Ja mun bileseura unohti mistä olen kotoisin noin muutenkaan, niinpä olin siis islantilainen pukeutunut baskimaalaiseksi. Kuka pienistä... patonkikin hävisi.

Mutta mulla oli ihan huippu hauskaa. Parhaat bileet ikinä. Tanssittiin koko yö. Kahdeksalta aamulla bändit ja deejiit laitto pillit pussiin ja mekin alettiin tekemään kotiinlähtöä. Kotiin pääsin kymmeneltä, nukuin kaksi tuntia ja lähdin hakemaan Tanjaa juna-asemalta. Tanja, mun ensimmäinen vieras Gandiassa! Mulla on koko joukko ohjelmaa meille suunniteltuna. Mutta tänään kumpikaan ei oo jaksanu lähikioskia kauemmaks liikkua. Sieltä rasvaa, suolaa ja light cocista ja sohvalla kaapelikanavia. Näin pitää sunnuntai viettää. Huomenna vien Tanjuskan turisteeraamaan Valenciaan.